Tässä vähän aikaan sitten kehuin että treeni niiin auttaa, eikä tarvitse siitä edes isoa projektia tehdä, varttitunti jopa voi riittää. No, paraskin sanoja, en ole hirveästi itse tämän kyseisen treenipäivän jälkeen ehtinyt tai jaksanut ottaa sitä jatkotreeni päivää. Kunnes tänään! Kyseiseen asiaan vissiin tarvitaan kaksi, joten sain Nicken innostumaan ideastani että mentäisiin kunnon kentälle treenaamaan kunnolla näyttelyihin, johon on vain vajaat kolme viikkoa! No me suuntasimme sitten Sagan kanssa lähimmälle Agility/Toko kentälle ajatuksena treenata hieman näyttelyn juoksuohjelmaa.
Koska paikka oli Sagalle täysin uusi, mutta täynnä koirantuoksuja jotka kiinnostivat paljon enemmän kuin maten näyttelytreenit, päätin aloittaa perus kontaktitreenillä, jotta saisin neidin hieman keskittymään. Eli aloitin ottamalla katsekontaktin Sagaan, ja joka kerta kun hän otti minuun kontaktia niin naksaus ja nami. Alla olevista kuvista näkyy myös tämä “namitreeni”, eli pidän kädessä namia ja aina kun Saga irrottaa katseensa namista ja ottaa minuun katsekontaktin, naksaus ja nami.
Hieman oli neidillä tänään keskittyminen muualla, piti aika monta kertaa toistaa että se keskittyminen siitä pulpahti esiin. Namit kyllä maistuivat, mutta joka kerta kun yritin seuraa kontaktia, ruohikko ja sen koiratuoksut kiinnostivat paljon enemmän. Noh, ei siinä muu auttanut kun että uudelleen istumaan ja uusi kontaktinotto.
Tätä toistettiin aika monta kertaa, ja harjoiteltiin oikein lyhyitä pätkiä seuraamista, kunnes tunsin että voin vaihtaa näyttelyhihnaan ilman että poltan käteni ja koira kuristuu.
Näyttelyhihnahan on tavallista hihnaa kevyempi ja ohuempi jotta se olisi näyttelyissä niin “näkymätön” kuin mahdollista. Meillä on sitten joku ihmeen nylon, tai vastaavasta materiaalista valmistettu naru, joka aina polttaa sormet jos Saga vetää kyseinen hihna päällä. Olemme yrittäneet pitää asian niin, että aina kun treenataan nimenomaan näyttelyasioita, näyttelyhihna päälle. Muut asiat treenataan sitten normi pannalla ja hihnalla. Tänään kyllä vähän mietitytti jos neitimme ollenkaan saa kuononsa maasta irti ja jos meikäläinen saa hänet seuraamaan niin että molemmat on hengissä treenin jälkeen ja kaikki sormet ja iho vielä tallella.
Aloitimme kuitenkin sitten juoksutreenillä. Näyttelyissä koiran tulee juosta omistajan vieressä sekä suoraa viivaa, että kolmion muodossa, jotta tuomari näkisi kaikki liikkeet. Aloitimme siis “helpommalla”, suoralla viivalla, juoksemisella. Sagan “ongelma” oikeastaan on se, että kun häneen kerran saa katsekontaktin, hän on tottunut kauniisti hihnassa kävellessä, pidetään katsekontaktia yllä. Tällöin vaan hän juoksee vinosti, naama minuun päin ja takapuoli linjan ulkopuolella. Eli hänen tulisi oikeaoppisesti juosta meidän vieressä suoraan, katse eteenpäin.
Tämän takia oikeastaan hankimme naksuttimen, saadaksemme oikeaan aikaan se vahvistus että hän tekee oikein, eli juuri kun laskee pään suoraan eteenpäin. Toisaalta minulle tulee aina epävarma fiilis että Saga vain tassuttelee omaansa siellä vieressä kun ei ota kontaktia minuun, joten olen huomannut että itse palkitsen hieman väärään aikaan, silloin kun Sagalla vielä on hieman katsekontaktia minuun. Tässä on siis sekä emännälle että koiralle treenattavaa!
Tätä vedettiin sitten juoksujalkaa kentän päästä toiseen, kunnes meikäläinen totesi että kohta ei henki enää kulje eikä kunto kestä!! Koira sen kuin ihmetteli miksi nyt jo pysähdyttiin… Noh kun todettuani että pieni juoksutreeni itse meikäläisellekin ei olisi pahitteeksi, jatkoimme kolmiomuotoiseen juoksuun.
Suoralla viivalla tuli pari hyvää metriä juostua oikeassa asennossa, mutta hieman se keskittyminen tahtoi pettää ja kuono valui maahan nuuhkimaan. En käsittänyt mikä pettää, niin vaihdettiin kolmiotreeniin jotta saataisiin enemmän aivojumppaa kun vain edestakaisin juoksu.
Kolmion juoksussa oikeastaan minä olen suurin ongelma. Tässä huomaa, että koska näyttelyt on myös emännälle uusi juttu, myös hän kaipaa treeniä. Eli kolmiossa linjat ovat erityisen tärkeät että ovat kohdallaan, niin että tuomari näkee koiran takaapäin, sivusta ja suoraan edestäpäin. Eli periaatteessa koira juoksee täydellisen kolmion, mutta minun tulisi juosta hieman suurehko kolmio. Tässä sitten tuli itse kullekin aivotreeniä kun koiran asentoa täytyy tarkistaa samalla kun juoksee, katsoa linjat oikein, hieman jarruttaa ennen jokaista kulmaa ja vielä juosta oikeaan tahtiin! Siellähän menee väkisinkin pää sekaisin!
Tätä treenatessa kuitenkin keskittymisen pettämisen ongelman syy selvisi! Sagan namit, eli kuivapapanat, loppuivat, ja jouduin ottamaa kuivatun maksan käyttöön joka lähinnä on tarkoitettu luoksetulo treenejä varten. No parin maksapalan jälkeen Saga oli kuin toinen koira! Teki mitä ikinä käski, ja teki pari todella hienoa kolmiokierrosta! Eli motivaation puute olikin ongelma! Tämä hyväksi muistutukseksi itselle ainakin! Kokeile aina motivaation(namin) vaihtoa äläkä syytä koiraa jos keskittyminen ja yhteistyö ei toimi!
Lopulta siis itse sain treenattua linjoja oikein, ja Sagan keskittyminen parani. Joten pieniä edistysaskelia tehtiin.
Tämän jälkeen neiti olikin vissiin saanut niin paljon aivojumppaa, että käveli täydellisen hienosti kotiin kentältä! Ei ole helppoa olla alle vuoden ikäinen kun maten treeni-into yllättää…
Tästähän tulikin aikamoinen romaani... joten onnittelut kaikille jotka tänne asti jaksoivat lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)