Ollaan muutama viikko sitten aloitettu taipparikursilla Sagan kanssa, taas Mariannen valvovan silmän alla. Tarkoituksena olisi siis saada noutajien taipumuskoe tehty loppukesästä tai syksyllä. Tietämättömille lyhyesti: taipumuskoe on hyväksytty/hylätty-periaatteella suoritettava testinomainen koe, jossa selvitetään, vastaavatko koiran luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmää. Noutajan tulisi olla sosiaalinen koira jolla on luontainen halu noutaa riistaa. Lisää kokeesta voi lukea TÄÄLTÄ. Kokeessa koiran tulee suorittaa eri tehtäviä, muun muassa noutoja maalla (noutolintuna useimmiten varis), nouto vedestä ja kanilla vedettävä verijälki.
Perusnoutoja ollaan jonkun verran tehty neidin kanssa damien kera, mutta mitään vaativampia juttuja ei olla uskallettu tehdä vielä ilman osaavaa avustajaa. Sagalla on hyvä noutamishaluu, noutaa damit jokseenkin suoraviivaisesti ja nopeasti, mutta palautus ja pitäminen ovat olleet suuri haasteemme. Pentuna dami syljettiin vaan ohjaajan jalkojen juureen, nykyään tulee perille mutta tippuu vieläkin helposti tai sitten neiti omii. Tavoitteena on siis että dami palautetaan käteen siten, että koira istuutuu joko ohjaajan eteen, tai sivulle, dami suussa ja luopuu siitä käskystä.
Saadaksemme rauhallisemman palautuksen saimme kotiläksyksi harjoitella pitämistä. Dami laitetaan siis koiran suuhun, annetaan käsky (meillä “pidä”) ja koiran tulee pitää dami suussa sekä liikkeessä että paikallaan kunnes vapautetaan. Tavoitteena tämän harjoituksen kanssa on että kun Saga noutaa damin ja juoksee minua kohti, voisin vauhdissa antaa “pidä” käskyn jotta dami pysysi suussa, ja näin saisin neidin istumaan eteeni dami suussaan.
Koutsi neuvoo…
Ja sitten analysoidaan, mitä pitäisi tehdä toisella tavalla ja mikä oli hyvä?!
Tätä treenattiinkin viime treenikerralla aika paljon, ja jo yhden kurssikerran aikana nähtiin edistystä! Muutama pitämisharjoitus tehtiin alkuun, vaikka ne eivät olekaan neidin lempiharjoituksia. Pari kertaa tiputti, mutta tiukka kielto ja pieni puhuttelu heti seurauksena niin piti loput kerrat oikein nätisti. Tehtiin aluksi muutama perusnouto jossa Saga löysi damin nopeasti, palautus vielä hieman epävarma mutta parempaan päin mennään!
Sitten asetettiin kaikki koirat rinkiin, kuonot ulospäin. Jokainen koirakko vei oman damin pienen matkan päähän piiloon, ja sitten saivat koirat vuorotellen noutaa. Sagan kanssa ollaan yleensä treenattu näitä asioita yksin, joten oli hyvä keskittymisharjoitus nähdä muita koiria noutamassa odottaessa omaa vuoroaan! Tämän harjoituksen aikana huomasinkin yhden hupaisan yksityiskohdan. Saga ei nimittäin halua kääntää selkäänsä omalle damilleen! Kokeiltiin Sagan kanssa niin (tai siis piti kokeilla…), että neiti istu kasvot noutavaa koiraa päin. Eli näkee aina sen koiran joka on vuorossa noutaa. Ensin asetuimme selät muita päin, mutta kun piti kääntyä neiti vain pomppi ja kiemurteli vierelläni eikä mitenkään halunnut siirtyä. Hetki mietin mikä ihme tätä vaivaa kunnes tunnistin kiemurtelun ruokakupin ääreltä. Siellä nimittäin sama juttu, neiti ei millään halua kääntää selkäänsä ruokaa päin! Kunnon käskystä se neiti loppujen lopuksi sitten kääntyi, vaikkakin hieman vinosti ja vastahakoisesti. On se kyllä hassu tapaus!
Odotetaan omaa vuoroa…
Lopulta tehtiin samantapainen harjoitus omilla dameilla ja koirat ringissä, mutta tällä kertaa asetuttiin niin että koiran piti juosta koirapiirin läpi palauttaakseen damin ohjaajalleen. Tämä olikin sitten ihan uusi juttu! Tuskinpa uskalsivat tulla kaikkien keskelle, ja loppumatka meni useilta varovasti hiipien. Saga myös epäröi ensin mutta kovalla kehulla sain neidin juoksemaan luokseni. Samalla muistutin neitiä myös “pidä” käskyllä, ja eiköhän se neiti loppujen lopuksi tuonut damin nätisti luokseni! Vielä yksi pidä käsky ja sain neidin jopa istumaan eteeni tiputtamatta damia! Niiin ylpeä oli matte pikku-neidistään! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja vielä varmistaa tuota palautusta.
Tosin tämän viikkoiset treenimme taitaa jäädä väliin sillä neidillä on (taas!) alkanut juoksut. Toisilla koirilla samassa iässä on hädin tuskin ollut yhdet juoksut ja tämä on jo Sagan kolmas. Ensimmäisellä viikolla löytyi kyllä virtaa, mutta nyt huomaa että hormonit ovat saanet yliotteen ja neiti on todella väsynyt. Joten odotellaan että into palaa niin ei turhaan väännä asiaa rautalangasta jos ei toista kiinnosta.
Tällaista tällä kertaa! Onko joku teistä lukijoista osallistunut taippareihin ja miten meni?
Kiitokset kuvauksesta menee tällä kertaa Tinalle! Kiitos!
