We rae (almost) the champions! osa 2/2

Sunnuntai aamu koitti puolipilvisenä ja hieman sateisena. Olimme suosiolla laittaneet Harmin häkkiin alkuyöstä kun ei rauhoittunut, joten kaikki olivat saaneet nukkua jokseenkin hyvän yön. KÄytimme koirat ulkona, oakkasimme kamppeet ja suuntasimme näyttelyä päin. Vaikka eilen olimme olleet näyttelypaikalla ja kysyneet tietä, ajoimme kuitenkin kerran väärin. Kiitos tieviittojen olemattomuuden. Mutta löysimme kuitenkin paikan taas ajoissa.

*Harmi kehässä*

Tänään kehämme olivat alhaalla "areenalla" missä ryhmäkilpailut olivat olleet lauantaina. Ainoa miinus oli, että areena oltiin jaettu kahteen puolikuu muotoiseen kehään, joten mietin miten ihmeessä flatin liikkeet saa oikeuksiin siellä. Katseltuani muutamia muita isoja koiria totesin, että kehänauhoilla ei ollut niin suurta merkitystä täällä. Nappasin Harmin häkistä ja suuntasimme alas "areenalle". Tuomarina oli tänään tarkka irlantilainen nainen, joten vähän mitä vaan voisi olla tulossa...

Harmi seisoi oikein hyvin, ja juoksi paremmin kuin eilen. Tuloksena PU1 sa SERT! Lennosta vaidettin taas koiria, ja juoksin Sagan kanssa kehään. Neiti oli huomattavasti energisempi tänään. Jotenkin paljon parempi mieliala(niin myös handlaajalla, taisi peilautua koiraan tuo mieliala...) ja tasapainoisempi. Tuomarin katsoessa Sagaa sanoi yllätyksekseni otta namit pois. Sanoi että saga seisoo paljon paremmin ilman ja patoaa vain namia. Päätin ottaa neuvosta vaarin ja kyllähän se kuulkas toimi! Sitten ravattiin kovaa ja hyvin seistiin ja saatiin vastaanottaa toinen SERTtimme! Roppi kehässä seistiin ja tuomari ojensi meille punakeltaisen ROPpi ruusukkeen! Harmi oli VSP! Saatiin siis mitä haettiin reissusta!

                                                                                                  *Saga kehässä*

Tämän jälkeen katsottiin luetteloa ja todettiin ettei ehditä jäädä ryhmäkehiin. Otettiin "muutama" palkintokuva koirista, ja autoin myös suomalaista naista jack russel kehässä ennen kuin pakattiin kamppeet ja koirulit autoon ja suunnattiin kohti Tallinnaa. Russelikehässä sain jopa esittää ensimmäistä kertaa pikkukoiraa! Aika hauska fiilis oli kävellä kehässä kun on niin tottunut juoksemaan kovaa,

                                               *Viikonlopun saalis; 2x SERT, VSP ja ROP!*

Matka sujui hyvin, molemmat koirulit nukkuivat melkein koko matkan. Juuri ennen Tallinnaa pysähdyttiin lenkityttämään koiria. Hundikset saivat riehua toistensa kanssa ja oikein yllätyin miten hyvin tulivat toimeen keskenään! Saga yleensä rähjää uroksille, mutta Harmi antoi hyvin tilaa Sagalle ja Sgakin oli kerrankin mukava takaisin. Laivamatka sujui moitteettomasti ja pääsimme kotiin ennen puoltayötä. 

*Näyttelyiden jälkeen oli kiva päästä riehumaan!*

Hauskaa oli tehdä tällainenkin näyttelyreissu, vaikkakin työt seuraavan päivän työt klo 7:30 eivät ihan houkuttanut... Niin iloinen myös että sekä Harmilla ja Sagalla meni niin hyvin! Saga tarvitseekin vain yhden sertin lisää Suomesta tai Virosta, ja tietysti taipparit läpi niin meillä on kuulkaas tuplavalio kotona!

We are (almost) the champions! osa 1/2

Edellisenä viikonloppuna oli kauan odotettu näyttelymatka Tarttoon, viroon. Teen postauksen kahdssa osassa, ja useimmat kuvat ovat valitettavasti puhelinkuvia. Matkaan lähti minä ja saga, sekä treenikaverimme Harmi ja Marko. N heitti minut perjantai iltapäivällä länsisatamaan, jossa vaihdoin Sagan ja "muutamat" kassini Markon pakuun. Sitten alkoi matka Eckerölinellä kohti Viroa!

Koirat matkustivat autokannella, jonka vuoksi olin ostanut Aqua cool keeperin viilennysmatot. Tosin tämä osoittautuii melkein turhaksi, sillä Eckeröline otti todella hyvin koira-autot huomioon. He asettivat automme paikkaan jossa tuuli sopivan viileä tuuli mereltä, ja josta pääsimme ensimmäisten joukossa pois laivalta. Erittäin iso plussa heille siis! Reilun parin tunnin kuluttua olimme perillä Tallinnassa. Sieltä koitimme sitten ilman navigaattoria (koska ei nettiä) kartan avulla löytää Tarttoon ja Dorpat hotellille. Meitä oli varoitettu viron huonoista teistä, mutta se ei osoittautunut niin vaaralliseksi. Se joka vaikeutti reissuamme oli useat tietyöt (siis todella monet!) ja tieviittojen olemattomuus. Loppujen lopuksi löysimme perille.



Dorpat Hotelli osoittautui hieman pienemmäksi kun oletimme, mutta todella mukavaksi! Hotellin henkilökunta oli kielitaitoinen ja asiakaspalveluhaluinen ja hotellin lähistöltä löytyi mukava rantapolku koirille. Seuraavana päivänä olisi Tartto KR:n ensimmäinen näyttelypäivä.

Aamun sarastaessa käytime koirat aamulenkillä ennen kuin pakkasimme koirat ja tavarat autoon. Näyttelyalue olikin vaikea löytää. Pari kertaa pysähdyimme kysymään tietä, mutta loppujen lopuksi löysimme perille. Viron näyttelyt osoittautuivat olevan aika eri tasoa kuin mihin Suomessa on totuttu. Näyttelyalue oli nenemmän kuin maalaismarkkina, siellä myytiin lihaa, ruokaa, tauluja yms. Hätäteistä ei ollut tietoakaan, kehät ja teltat olivat miten sattuu ja saatiin hetki etsiäkin meidän kehää. Näyttelyissä oli yllätyksemme enemmistö suomalaisia, monta venäläistä, virolaisia ja muutama latvialainen.






Kehät alkoivat ajallaan, ja ehdin hetken tarkastella turkkilaisen tuomarimme touhua. Monet koirat jäivät haistelemaan maata tai olivat arkoja tuomaria kohtaan, eikä asiaa parantanut kehien hektinen ympäristö. Ihmisiä ja koiria kävelivät melkein kehänauhojen sisäpuolella ja oli varsinkin fleksien kokomittainen kävelytyyli näytti olevan kova sana, tykkäsi vastaantuleva koira siitä tai ei... Koiria ei ollut montaa, vain kultsuja ja labradoreja oli parikymmentä kappaletta. Flatit olivat melkein ajallaan. Ensin oli Harmin vuoro kehässä. Harmi näyttäytyi muuten hyvin, mutta ei ollenkaan halunnut näyttää hampaita. Tuomarikin tuli aika suoraan päälle, eikä Harmi muutenkaan näytä niitä helposti. Sain sitten otse hampaat näyttettyä ja selvittiin hengissä PU1 ja SERTillä. Suureksi harmiksemme tästä näyttelyistä ei saatu pokaleeja! Ruusukkeiden lisäksi sai valita taskupeilin ja laastareiden välillä, jossa oli järjestävän koirakerhon logo... Ja sitten valitetaan Suomen palkinnoista!

Sagalla oli ilmiselvästi huono päivä huonon nukutun yön sekä hieman hektisen aamun jälkeen. Seisoi ja ravasi ihan ok, mutta koko koirasta huomasi ettei nyt ollut kivaa. Ei juossut samalla vireellä kun muuten, eikä häntä heilunut ollenkaan. Tästä ja karvattomuudesta huolimatta oli Saga PN1 ja SERT! Marko tuli sitten Harmin kanssa kehään, juoksimme kierroksen ja tuomari ojensi aivan oikeutetusti ROP ruusukkeen Harmille ja VSP:n Sagalle. Taitavat koiruudet!

Tästä alkoi sitten yli viiden tunnin odotus ryhmäkehiä varten sateisessa, tuulisessa ja kylmässä säässä. Sagan kanssa käytin tilaisuutta hyväksi ja otin hieman TOKOliikkeitä kun kerran oli kunnon häiriöt. Tämä oli neidin mielestä niin paljon hauskempaa kuin kehässä juokseminen, häntä heilui ja intoa piisasi kuin pienessä kylässä! Ryhmäkehät olivat sopivasti puolitoista tuntia myöhässä, mutta hampaat kalisten sain vihdoinkin iltapäivällä juosta Harmin kanssa ryhmäkehiin. Tuomari juoksutti kaikkia ja seisotti hetken, mutta tästä ei sitten tullut sijoitusta Harmille. Pakkasimme nopeasti kamat kasaan, jätimme teltan odottamaan huomista ja suuntasimme kohti lämmintä hotellihuonettamme.

Ryhmäkehät olivat paikallisella "areenalla"

Hotellilla vaihdoimme vaatteet ja lenkitimme koirat. Hotellin viereisellä olevalla rannalla annettiin Harmin ja Sagan riehua vedessä ja viereisellä niityllä, ja ai että miten he nauttivat! Myöhemmin vielä pakkasin valmiiksi kaikki tavarat, jotta aamulla olisi nopeampi lähtö. Iltamyöhään kaksi väsynyttä koiraa ja heidän kaksi väsynyttä ohjaajaa kaatuivat sänkyyn.

Saga PN1 SERT VSP

Osa 2 jatkuu sunnuntain näyttelyllä, kotimatkalla ja ikuisella ruokapaikan etsimisellä...

Serttitili avattu!

Viikonloppuna käytiin Salo KR: ssä piipahtamassa neidin kanssa. Tämä näyttelykausi ei ole tähän asti mennyt niin hyvin kun oltiin toivottu, sininen on enimmäkseen ollut meidän väri. Pöytyän varasertin jälkeen toivoni kuitenkin nousi hieman; kunhan neiti saisi ERIn niin olisin oikein tyytyväinen! Tosin aina sitä vähän toivoo josko menisi pikkusen paremmin vielä… N oli kuvaamassa näyttelyä, mutta pölyn ja vaihtelevan pilvisyyden vuoksi kuvat ovat hieman vaaleita. Valitan!

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, otettiin viilennysloimikin mukaan neidille ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tultuamme paikalle asetettiin häkki paikalleen ja koira sisään. Flatteja oli ilmoitettu 23 kappaletta ja tuomarina oli meille täysin tuntematon virolainen Jelena Kruus. Kehissä tepasteli vielä tollerit jotka olivat ennen flatteja, kun saavuttiin paikalle joten lähdettiin jahtaamaan lippistä minulle jotta kestäisi helteisen kesäpäivän ilman auringonpistosta.

            Kesken arvostelun tämä mies käveli kaikessa rauhassa flattien kehän läpi, eikä vaikuttanut piittaavan ollenkaan mistä käveli…

Pienen odotuksen jälkeen alkoi flattien kehät. Katsellessani urosten kehiä totesin että tämä tuomari vissiin pitää vähän isommista koirista. Tämä olisi Sagalle etu kun neiti ei nartuksi ole ihan pienimmästä päästä. Kun paras uros oltiin valittu tuli narttujen vuoro. Katseltiin ensiksi junnut missä treenitoverimme Hertta esittäytyi hienosti, saaden ERIn ja SA:n. Sitten me olimmekin vuorossa. Sagan luokassa oli kaksi Mei Dan kennelin narttua, molemmat aika pieniä. Neiti seisoi kyllä nätisti, mutta se häntä… Tiedä häntä jos neidillä vain oli kuuma vai tylsää, mutta se ei kyllä heilunut senttiäkään.

Neiti kuitenkin seisoi ryhdikkäästi ja antoi tuomarin katsella hampaat rauhassa. Tästä saatiin kuitenkin tuloksena ERInoimainen ja olin tähän jo erittäin tyytyväinen! Neiti sitten häkkiin nopsaan ja katseltiin kahta muuta. Molemmat muut nartut saivat myös erin, ja vuorossa kilpailuluokka. Tässä Saga vähän heräsi henkiin ja juoksi itsensä ykkössijan ja SA:n! Oi sitä iloa kun taas alkaa hommat sujua jokseenkin niin kuin Strömsössä!

Tämän jälkeen katseltiin muita ja selailtiin luettelo läpi. Todettiin että kaikista nartuista vain kaksi olivat valioituneet, joten sertit tulisivat olemaan tiukassa. Pienenpieni toivonkipinäni sammui tähän, mutta oltiin jo pärjätty niin hienosti etten antanut sen häiritä.

Paras narttu kehässä Saga oli vihdoin herännyt henkiin ja häntäkin heilui hieman. Seisottiin ja ravattiin ensin kaikki kehän ympäri. Yritin myös itse juosta vähän kovempaa, mikä taisi innostaa neitiä, koska juoksi paremmin kuin pitkään aikaan, pitkällä askelpituudella. Sitten taas seisottiin ja mietittiin. Hetken päästä tuomari vilkutti neljä parasta kehän keskelle, ja suureksi yllätykseni me olimme tässä joukossa mukana!

Sitten tuli juostua… Ensin juostiin kaikki neljä ja tuomari asensi meidät riviin, minä ja Saga toisena. Tämän jälkeen minulle ja “neloselle” vilkutettiin että me kaksi juoksisimme kehän ympäri. Vauhtia piisasi ja ajattelin jo että kohta saan lämpöhalvauksen, mutta elossa selvittiin. Tämän jälkeen meidät siirrettiin kolmosiksi, ja sitten enemmän juoksemista. Tällä kertaa parijuoksu mitä en ennen ole tehnytkään. Me ja “kakkonen” juostiin siis edes-takaisin samanaikaisesti. Tässä neiti oikein liiteli eteenpäin. Sitten lopuksi vielä kaikki yhdessä kehää ympäri ja sen jälkeen tuomari tuli kättelemään meidät toiselle sijalle!!

Olin aivan ymmälläni, tämä oli paras sijoitus koskaan sitten pentukehien! Mutta yllätykset eivät loppuneet tähän. Ensimmäiseksi sijoittunut Lydia flatti oli jo valioitunut joten kaiken kukkuraksi Saga sai ensimmäisen serttinsä!! Ai että kun olin ratkea ilosta! Niin ylpeä pikku-neidistämme!! Onnitteluja tuli sieltä täältä ja Saga sai ensimmäisen pokaalinsa palkintohyllyn koristeeksi.

                                                                         Joku ehti käydä uimaan ennen serttikuvien ottoa…

Arvostelu oli myös erinomainen:

PN2 SERT

Almost 2 years old, feminine bitch. Excellent type. Nice body proportions. Good balance angulation. Long head, correct expression. Excellent topline and underline. Nice coat. Moves nicely but needs more drive (oli kuuma!). Nice temperament, good coat.

                                       

Näyttelyiden jälkeen Saga sai leikkiä pikku Lucia pennun kanssa hetkisen, ja kyllä niillä kahdella oli hauskaa! Yhtä ihanaa ei ollut kun näyttelyt olivat hiekkakentällä ja koirat muuttuivat hiekassa harmaiksi mustan sijaan… No neiti vain autoon ja suunnattiin sitten mökille missä sai mennä uimaan.

                                         

Ihanan helteinen ja mukava näyttely oli kaikin tavoin(vaikka olikin pölystä!)!