Kohti voittajaa

Kuten jo ajemmin olen maininnut, on Saga treenit jääneet paljon väemmälle Simon tulon jälkeen. Nyt kun tyyppi jo joitain hetkiä pärjää yksin elän toivossa, että kohta päästään taas kunnolla treenaamaan! Vähän perusjuttuja ollaan katsottu Sagan kanssa ennen lenkkejä tms ja ohjatuissa aina yritetty tehdä "materiaali liikkeet" eli hypyt, ruudut jne jotka tarvitsevat tavaraa. Lenkeille kun ei aina jaksa raahata kaikkia ruutukartioita mukaan...

Jäävät:
Liikkeestä maahanmeno on haastava koska Sagan keskittyminen helposti herpantuu tässä (koska seuraaminen...). Muuten ovat hyvällä mallilla ja kaksi jäävää peräkkäin ei aiheuta ongelmia.

Ruutu:
Bongaus on parantunut ihan valtavasti, vielä vahvistetaan paikkaa. Pitäisi myös harjoitella eri kartiohäriköiden kanssa, ottaa turhan paljon häiriötä jos esim. ruudun takana on jokin ylimääräinen kartio tai merkki. Muuten on oikein kivalla mallilla.

Tunnari:
Kun harjoitellaan itse tekee rauhallisesti ja tarkasti hommia. Apparin viedessä tunnarin menee turhan korkeilla kierroksilla ja nappaa elposti väärän. Täytyy siis vielä harjoitella paljon apparin kanssa jotta saadaan se yhtä rauhalliseksi ja varmaksi kuin ilman.

Metallikapulan nouto:
Metallikapula ei kuulu Sagan lempivarusteisiin, joten pitkin hampain noutaa, mutta noutaa kuitenkin. En ole viitsinyt puuttua hirveän paljon puruotteeseen, koska metallia on kuitenkin vain voittajassa. Hypyssä haluaa välillä ohittaa takaisintullessa jos ei tule lisäkäskyä hypystä. Muuten ihan ok. Harjoitellaan paljon vinojen heittojen ja kulmien palauttamista.

Kaukot:
Kaukot ovat ALOssa ja AVOssa olleet Sagan vahvuus, mutta voittajan kaukot aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia. Eivät meinaa millään valmistua kun aina pitää liikutta jotain tassua. Nyt ollaan lähinnä tehty maahan-seiso-maahan vaihtoja mikä on ihan tarpeeksi haastavaa. Läheltä toki onnistuu, mutta heti kun ottaa vähänkin etäiseyyttä joku takatassuista liikkuu. Ei auta kun jumpata enemmän niin ehkä se joskus... Ollaan yritetty takapalkalla, mutta neiti ei halua silloin nousta kun jää siihen niin kiinni. Ohjaajan taskusta palkka tai sitten erikseen takapalkka maahanmenoista on tähänasti toiminut parhaiten.

Paikallaolo:
Saga jää rauhallisesti paikkikseen vaikka olen piilossa. Joskus hitusen levoton jos ollaan uudessa paikassa, mutta ei kuitenkaan nouse paikaltaan tms.

*häriö paikkista*

Seuraaminen ja peruuttaminen:
Jos seuraaminen on Sagan inhokkiliike niin peruuttaminen taitaa olla juuri se päinvastainen. Tyyppi on niin innokas peruuttamaan, että tehdän kovaa työtä sen hillitsemiseen. ;) Tehdään toki vain muutamia askelia vielä mutta paljon käännöksiä jotta neiti pysyy hollilla eikä lähde seilailemaan minnekkään. Meidän vakio peruuttaminen on, että olen juuri htinyt antaa "peru" käskyn, ottaa askeleen ja huomaan, että neiti onkin peruuttanut jo pari metriä ja odottaa innoissaan palkaa kun on säästänyt emännän turhilta askelilta!

Eli vielä on töitä tehtävänä. Saa nähdä mennäänkö ollenkaan tämän vuoden puolella kokeisiin. Mutta toisaalta en jaksa pitää kiirettä vaan haluan ensin liikkeet varmoiksi. Mieluummin sitten pari enempi, varma, koe ensi vuoden puolella kuin muutama huti tällä vuodella. Paljon harjoitellaan myös liikkeiden väliä, ettei tämä liikkuriahdistelija lähtisi omille teilleen liikkeiden välissä. Tämä on mielestäni myös nähty koekissa että on parantunut paljon. Muuten yritän tehdä lyhyitä ja iloisia treenipätkiä Sagan kanssa, jottaa motivaatio pysyy yllä.

Katse menneeseen ja tulevaan

Tätä vuottaa ollaan ehditty jo elää pari viikkoa, ja mielestäni on hyvä aika miettiä vähän edellistä vuotta, sekä kääntää katse tulevaan. Paljon ohjelmaa on meinaan jo tälle vuodelle suunniteltu!



Vuosi 2016

Miettiessäni edellistä vuotta on päällimäisenä tunteena kiitollisuus ja onnellisuus. Niin kliseeltä kun se kuulostaakin olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet Sagan ja N kanssa olla kaikki terveitä ja voitu peuhata yhdessä. Sagan kanssa ollaan voitu treenata, osallistua kisoihin ja nauttia yhdessä tekemisestä.

Olemme N kanssa menneet naimisiin, sain viettää unelmieni häät sekä olla ihanalla häämatkalla. Töissä viihdyn hieman paremmin ja vaikka on ollut mutkia matkassa ja uusia haasteita tulee päivittäin, tunnen olevani oikealla alalla.

Sagan kanssa saavutimme kaikki tavoitteet jotka itsellemme asetettiin, ja hieman lisää. Olimme asettaneet tavoitteeksi läpäistä taipparit, kisata tokon ALO luokassa uusilla säännöillä ja startata AVOssa. Näyttelyissä pyrimme nappamaan SERTin tai kaksi. Lisäksi halusin tehdä näyttelymatkan Viroon. No miten meni?

Alkuvuodesta kävimme tokossa kahdessa ALO luokan kokeissa ja saimme TK1 koulutustunnuksen. Kisasimme myös AVOssa, josta saimme heti 1-tuloksen kunniapalkinnon kera. Aloitimme voittajaluokan liikkeiden treenaamisen. Kesällä Saga sai näyttelyistä toisen SERTtinsa ollen samalla ensimmäistä kertaa rodunsa paras. Matkasimme myös Viroon jossa kävimme kahdessa näyttelyissä. Molemmista saimme sertin, toisessa olimme vastakkaisen sukupuolen paras, ja toisessa rodun paras. Kolme serttiä tulii siis kaiken kaikkiaan. Syksyllä saimme varasijalta paikan taippareihin joka läpäistiin tyylillä ja taidolla. Ohjaajana olen oppinut paljon, ja vielä on paljon opittavaa!

Vuosi 2017

Innolla odotan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Helmikuussa olemme menossa Viroon näyttelymatkalle ja muitakin näyttelyitä on koko vuoden aikana tiedossa. Hakusessa olisi se viimeinen sertti, että neiti valioituisi.

Tokossa saamme toivonmukaan voittajaluokan liikkeet valmiiksi, jotta pystymme starttaamaan VOI-luokassa flattien tokomestaruuksissa. Olen myös ilmoittanut kiinnostuksemme osallistua flattijoukkkueeseen tokon SM kisoissa toukokuussa. Toivon mukaan pääsemme joukkueseen mukaan edustamaan flatteja! Siellä kilpailisimme vielä AVOssa. Tämän lisäksi haluaisin osallistua nome kurssille, jotta oppisin mitä ja miten treenata nomen ALO luokkaa varten.

N vaihtaa keväällä työpaikkaa, joten toivonmukaan näemme toisemme vähän enemmän. Tämä tietää myös seuraa minulle ja Sagalle näyttelyihin ja kokeisiin (ja kantoapua. ;) ). Paljon kivaa siis tiedossa! Eniten toivomme että me ja Saga saamme pysyä terveinä ja että voimme Sagan kanssa harrastaa täysillä, tehdä pitkiä metsälenkkejä ja nauttia yhdessä tekemisestä!

Hyvänolon TOKOtreenit

Pitkästä aikaa TOKOn treenipostausta! Näistä onkin vierähtänyt tovi kun ei ole ollut kuvamateriaalia, mutta nyt piti ottaa kamera uusine putkineen hallille kokeiluun. Alkuviikosta olimme siis Mariannen ohjatuissa treeneissä. Paikan päällä ilmeni kuitenkin pieni katastrofi. Olin unohtanut tokoliivin kotiin! Kauheat vieroitusoireet tuli, mutta jollain tavalla sain palkat ja pallot yms mahtumaan housuntaskuihin.

                                                                     *missä ruutu?*

Sagan kanssa keskitytään nyt ainoastaan VOI luokan liikkeisiin. Tehtiin aluksi ruutua jotta neiti saisi pahimmat höyryt poisjuostua. Tätä ei olla pitkään aikaan tehty, joten autettiin ruudun bongaamista namikupin avulla. Palkan jälkeen seis käsky ja taas palkka. Aluksi käskin myös maahan mutta maahanmeno onkin niin vahva, että jätin sen pois ja palkkasin pelkästä seisomisesta kun alkoi ennakoida. Hienosti  Saga bongaa vaikeammatkin ruudut ja juoksee hyvällä vauhdilla. Paikka tosin välillä hakusessa. Haluaa jäädä turhaan eteen ilman namikuppia, joten tätä pitäisi vielä vahvistaa. 

Voittajaluokassahan ohjaaja kävelee ruutua päin koiran mentyä maahan ruudussa, kääntyy ja kävelee sen edessä ja takaisin lähtöpaikalle. Matkalla takaisin tulee kutsua koira viereen seuraamaan. Tätä harjoiteltiin vielä erikseen. Aluksi vauhti luoksetulossa oli hieman hidas, mutta kun vaihdoin seuraamiskäskyn sivulle käskyyn alkoi vauhtiakin tulla lisää.

Tämän jälkeen katsottiin jääviä liikkeitä. Tämä mukamas voittajaluokkaan valmistautuva ohjaaja oli tyystin unohtanut että jäävät tehdän L-muodossa! Tämä aiheuttikin ensimmäiseksi muutaman harmaan hiuksen, miten pitikään kävellä, mutta loppujen lopuksi ohjaajakin selviytyi haasteesta! Sanomattakin selvää että koira osasi sen paremmin kuin ohjaaja... ;) 

Jäävissä uutena asiana tulee myös koiran nappaaminen mukaan seuruuseen kun ohjaaja ensin on kävellyt toiselta puolelta ohi. Tämä meni muutaman kerran jälkeen oikein hyvin! Pari kertaa myös kävelin ohi ilman että koiran piti seurata, jotta ei alkaisi ennakoimaan. Saga oli hyvin kuulolla, pysähtyi hyvin ja tuli reippaasti mukaan seuruuseen käskystä. Nyt sitten "ällää" treenaamaan enemmän!

Lopuksi katsottiin paikallaoloa ja kaukoja, jotka alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Vielä mennään namikäden avustuksella koiran vieressä, mutta maahana-seiso vaihto sujuukin jo ilman namia pelkällä käsiavulla. Mutta tassut pysyy hyvin paikallaan. Otettiin ensimmäistä kertaa myös istu-seiso-istu vaihtoja. Istuminen osoittautui hieman mutkkikkaaksi kun intoa riitti niin paljon ettei oikein malttanut. Mutta kunhan sai neidin rauhoittumaan nämäkin alkoivat sujua. 

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavat "hyvänolon treenit"! Saga oli hyvin kuulolla ja jaksoi hyvin. Seuraaminen meni pätkittäin surkeasti ja pätkittäin hyvin, mutta sehän onkin meidän ikuisuusmurhe... Vaikka se kyllä on hitusen edistynyt! Nyt ainakin näkyy valoa tunnelissa, ennen tarvottiin pilkkopimeässä.

                                                                       *Saga ja Hertta*

Voittajaluokassa olen muuten huomannut uuden murhekryynin. Olen aina treenannut ilman silmälaseja, koska se on mielestäni mukavampaa. Näen myös ihan ok ilman laseja kunhan en lue mitään. Nyt alkaa tosin voittajaluokan liikkeet olla niin kaukana että ei näkö enään riitä, vaan täytyy tottua lasien käyttöön myös treenien aikana. Tällaisten isojen pulmien kanssa me taistelemme. ;) Ei ole helppoa olla likinäköinen!


                                          Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Meistäkö voittajia?

Taipparit ja tokon AVO1 tuli ja meni, nyt ei enään mikään häiritse meitä keskittymästä VOI luokan liikkeiden harjoituksiin(paitsi juoksut...). Talvella startataan varmaan kerran vielä AVO luokassa saadaksemme kisakokemusta. Tai pari kertaa jos saamme toisen ykkösen. Ei kahta ilman kolmatta, eikä koulariahan voi niin helpolla päästää, vaikkemme periaatteessa siinä mielessä kilpaile.



Tokon voittajaluokassa on tosin monta uutta ja haastavaa liikettä, joten paljon saadaan treenata koko talvikauden jos haluamme keväällä tai kesällä startata VOI luokassa. Muutenkin asiat täytyy treenata vielä tarkemmin jotta ylemmissä luokissa kehtaa näyttäytyä.

Paikkamakuu häiriössä 2min:
Saga kyllä pysyy paikallaan, mutta viime kokeissa olen huomannut neidin olevan hieman levoton paikkis tilanteissa. Tähän kiinnitetään siis vielä enemmän huomiota. Nuuskimistreenit ovat myös ehdottomia!

Seuraaminen:
Noh, tämä meidän ikuinen ongelma. Mutta uskon, ja toivon, että se on menossa parempaan päin. Sagan paikka on hyvä, nyt kaivataan vaan että konakti ja into pysyy pidemmän ajan. Yksitäiset askeleet sivulle ja eteen eivät tuota ongelmia. Peruuttamisessa on tehtävä töitä.

Jäävät:
Hiukan kaivataan napakkuutta seisomiseen lisää, muuten kaikki on hyvällä mallilla.

Luoksetulo:
Voittajassa koira pysäytetään kesken luoksetulon. Tätä treenataan vielä käsimerkin avustuksella, jolloin toimii hyvin, mutta eiköhän siitäkin pikkuhiljaa päästä eroon.

Ruutu ja luoksetulo:
Ruutuun menossa kaivataan häiriötreenejä, että varmasti bongaa ruudun vaikka olisi muuta krääsää tiellä. Muuten juoksee ruutuun hyvää vauhtia, menee maahan käskystä ja pysyy siinä kunnes toisin sanotaan. Ruudusta luoksetuloon kaivataan hieman lisää vauhtia.

Ohjattu nouto:
Ihan hyvällä mallilla. Nyt vain pidennetään etäisyyksiä ja harjoitellaan liike varmemmaksi.

Tunnistusnouto:
Tässä on eniten tekemistä. Saga vetää hurjat kierrokset eikä malta nuuskia läpi, jonka seurauksena tuo ihan minkä kapulan vain takaisin. Muutenkin tarvitaan tarkkuutta tähän.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten:
Noutaminen esteen yli ei tuota ongelmia. Lyhyet sivulletulot ja pitämiset sujuvat myös metallikapulalla. Nyt täytyisi kohtapuolin totutella noutamaan metallikapulaa myös.

Kaukot:
Istu-maahan vaihdot eivät tuota ongelmia, nyt harjoitellaan seisomista. Eli vielä istun vieressä ja Saga seuraa namikättä. Hieman haluaa jompikumpi takatassu liikkua seiso-maahan vaihdossa, mutta kunhan ei vire ole liian korkea niin sekin alkaa sujua.

Eli vielä on paaaaljon tekemistä, mutta eiköhän se siitä! Nyt on tunnarissa ja kaukoissa ehkä eniten tekemistä, puhumattakaan seuraamisesta... Mutta uusia haasteita on aina kiva ottaa vastaan, ja yhdessä me kyllä tästä Sagan kanssa selviämme, tavalla tai toisella! Askel askeletta lähempää FI TVA unelmaa.