Pennusta Junioreihin

Tänään oltiin Sagan kanssa Tuomarinkylässä Royal Canin KV näyttelyissä. Tuomarina oli brittiläinen Frank Kane.

Edellisissä näyttelyissä Saga oli vielä pentuluokassa, mutta tänään oltiin sitten ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Oltiin myös ensimmäistä kertaa kansainvälisissä näyttelyissä ja ensimmäistä kertaa ulkonäyttelyissä… eli aika jännää oli!

Ensimmäinen vaikutus koko paikasta oli aika sirkusmainen, väkeä oli vaikka muille jakaa ja kanttiineja oli joka lähtöön!

  

Sää oli valitettavasti aika vaihtelevaa, aamupäivällä oli tihkusadetta ja harmaata, mutta iltapäivänä aurinkokin pilkahti hetkeksi näkyviin. Tällä kertaa meillä oli ostettuna myös näyttelyille tyypillinen kevythäkki. Oltiin pari päivää harjoitellut sen kanssa niin että neiti tottuisi siihen. Erittäin käytännöllinen muuten! Koska jouduttiin pysäköimään auto jonnekin peräseinäjokeen, oli niin käytännöllistä että pystyi laittamaan häkin kehän viereen ja ottaa neiti  ulos sieltä just ennen hänen vuoroaan.

 

Mukana oli myös Sagan rakas veli Morris, joka voitti junioreiden urosluokan ja sai SA:n! Myös Leo-isä oli mukana veteraaniluokassa.

Saganeiti itse on ollut muutama päivä todella väsynyt, joten vähän mietitytti miten hän jaksaisi tämän päivän. Mutta iloisesti ja pirteästi hän yritti nuuhkia joka millimetriä kun tultiin perille, eikä Vaasa-Espoo matka eilen vaikuttanut ollenkaan häirivän häntä. Neidin turkkikin kasvaa huikeaa vauhtia, vaikka sitä karvaa lähtee. Onneksi henkilökohtainen trimmaaja ja kouluttaja Marianne (Leo-iskän omistaja) oli paikalla ja ehti siistiä meidän metsämörrimme.

Saimme muuten vinkin ottaa Sagan vain just ennen kehän alkua häkistä ulos. Tämä sen vuoksi, että kun hän on innoissaan kaikesta kehän ulkopuolella, sekoitettuna meikäläisen hermostuneisuuteen, niin häntä varmaan heiluu(ainakin alussa). Nyt ei myöskään olla ollenkaan treenattu neidin kanssa seisomista ettei hän tylsistyisi, ja kieltämättä näiden kahden vinkkien avulla häntä heiluikin hieman enemmän kuin edellisissä näyttelyissä! Kuitenkin neiti seisoi ihan nätisti, vaikka hampaita ei vieläkään ollut kivaa näyttää…

Juniori uroksia oli vain kaksi ja narttu junnuja oli ilmoitettu seitsemän kappaletta, mutta vain neljä oli paikalla. Yksi(punaisen jakkurouvan flätti) juniori nartuista oli ruotsista, muuten kaikki ihan suomalaisia ja erittäin hienoja!

Hampaita siis EI ollut kivaa näyttää. Mitä nyt joku brittiläinen tuntematon mies tulisi neitiä tutkimaan! Tämä neiti ei kyllä ainakaan seiso ja näytä hampaita!

Onneksi kuitenkin näytti sitten kiltisti naaman ja hampaat kun vaan oli istuutunut, mutta tiedetään mitä tulevissa treeneissä harjoitellaan..!

Mutta tiivistettynä neiti käyttäytyi hyvin, juoksi reippaasti eikä hypännyt tuomarin syliin(mikä aina on suurin pelkoni…). Lopputuloksena olikin sitten juniori narttujen toiseksi paras ja vielä sertin arvoinen! Eli todella tyytyväisiä oltiin!

Isosta kehästä jouduttiin sitten ulos ilman sen enempää sijoitusta. Sagasta tuli myös jotenkin apaattinen, mikään ei oikeastaan kiinnostanut, ei namit eikä matte ja neiti seisoi jalat sojottaen kaikkiin suuntiin… Tiedä häntä mikä neitiä tylsistytti! Mutta saatiin ainakin olla tyytyväisiä SA: sta ja toisesta sijasta!

Tuomarin arviointi ei myöskään ollut pahempi:

“9 months very promising. Full of breedtype, excellent headshape. Eye could be darker. Really excellent feet, good bone. Good couplings, good rear and good frontactions. Has o lot of promise in the future”.

Eli lupaavalta vaikuttaa! Tuohon silmän väriin ei nyt hirveästi tietysti pysty vaikuttamaan… Mutta tuomari tuli vielä henkilökohtaisesti kehumaan että Sagan tassut olivat parhaat mitä hän sinä päivänä oli nähnyt!