Edellisenä viikonloppuna käväistiin Hyvinkään KR näyttelyissä. Foreca oli luvannut epävakaista säätä koko päivälle, joten mukaan pakattiin kaikkea sadevaatteista ja kumisaappaista, aurinkolasiin ja toppiin. Onneksi flattien kehä alkoi niin myöhään, että kun tultiin paikalle, oli kehät ja nurmikko melkein jo kuivunut.
Se mikä erosi tällä kertaa meidän normi näyttelyihin oli se, että olin ensimmäistä kertaa pyytänyt jonkun toisen esittämään Sagaa kehässä. Koska neiti on aika nopea roikuttamaan häntää kehässä, ajattelin että katsotaan jos Mariannella menisi paremmin. Hieman tuntui kyllä oudolta lähteä näyttelyihin kun tiesi ettei itse juokse kehässä…Tultiin paikalle melkein tuntia ennen flattikehän alkua, jotta Marianne ehtisi trimmata Sagan. Neiti kun on ollut vähän lomalla näytti enemmän metsäpeikolta kuin koiralta… Mutta saimme myös häkin Mariannen teltan taakse, mikä osoittautui hyväksi asiaksi, kun aurinko pilkahti esille. Silloin oli häkki sopivasti varjossa.
Kun neiti oli trimmattu ja tuttujen kanssa rupateltu, huomasin että Bernien kehä olikin flattien vieressä ja kehät siellä pyöri paraikaa. Tätä blogia kauemmin lukeneet tietävät että ensimmäinen koirani oli berni, ja jossain vaiheessa tulen varmaan sellaisen ottamaan taas. Siihen aikaan en tosin tietänyt koiranäyttelyistä mitään, joten ihan kiinnostavaa katsoa miten toista rotua esitetään ja miltä koiruudet näyttävät. Kiinnostava ero oli siinä, että flateilla panostetaan hienoon, pitkään raviaskeleeseen, kun taas berneillä näytti “tallustelu” olevan tavallisempi raviaskel. Tiedä sitten häntä onko aina näin, vai oliko vain nämä yksilöt, mutta kiinnostavaa oli löytää erilaisuuksia näiden rotujen esittämisessä!
Vihdoin koitti sitten flattien kehän aika. Kaiken kaikkiaan oli 13 flattia ilmoitettu. Sää oli Sagalle sopivan viileä, vaikka aurinkokin pilkahti esille, jotta vire pysyisi korkealla. Neidillä oli yksi Mei Danin flatti nuori samassa luokassa. Hienosti neiti esittäytyi Mariannen kanssa, pari askelta laukkasi juostessa mutta häntä ainakin heilui kuin propelleri. Nuorista nartuista neiti sijoittui ensimmäiseksi!
Välissä oli kaksi hienoa käyttökoiraa ja yksi narttu veteraani. Paras narttu kilpailussa tuomari mietti, juoksutti, mietti uudestaan ja siirsi hieman koira. Loppujen lopuksi Saga oli PN3. Molemmat käyttöluokan nartut olivat sijalla 1 ja 2, joten serttiä ei tällä kertaa tullut. Mutta hienosti seisoi neiti ja jaksoi kerrankin heiluttaa häntää oikein kunnolla!
Kehän loputtua oin Sagan vastaan kun Marianne riensi PU kehään oman Leo koiransa kanssa. Neiti sai kovasti rapsutuksia ja halauksia hienosta esityksestä. Täytyy tosin tunnustaa että aika oudolta tuntui olla näyttelyissä koiran kanssa, kun ei sitä itse esitä. Melkein tuntui turhalta keikalta, vaikka siis meni hyvin. Varmaan outo tunne johtui siitä kun itse on niin tottunut ihan alusta asti esittämään neitiä näyttelyissä.
Mutta kiinnostava kokemus oli, ja nyt tiedän ainakin kenen kanssa Sagan häntä heiluu jos joskus tulee paniikki esittää häntä. Seuraavaksi suuntaamme sitten Eukanuba summer show:hun Tuomarinkylässä.
Toissapäivänä kävimme möllitaippareissa neidin kanssa. Nämä möllit järjestettiin meidän treeniporukalle, jotta nähtäisiin jos uskaltaa ilmoittautua taippareihin kohtapuolin. Sagan kanssa olen ollut hieman epävarma mutta uskoin sen kuitenkin toimivan. AInoa huolenaihe on ollut hakuruutu. Neiti etsii hyvin, mutta tarvitsee jonkun hätistelemään hänet tiehensä jotta ottaisi variksen suuhun. Kun ensimmäinen on otettu, muut sujuu hyvin, mutta jostain syystä tarvitaan aina tuo häätäjä ensimmäisen kohdalla.. Tiedä häntä miksi, ja miten saamme sen pois treenattua!
Mutta, möllit olivat Sipoossa Landbon metsässä. Saavuimme suoraan mökiltä sinne neidin kanssa. Ensin kaikkien koirien piti suorittaa vesinouto (venettä ei valitettavasti ollut, joten heitto tuli rannasta) ja hakuruutu yksitellen. Sen jälkeen mentiin jäljelle. Vesinoudossa neiti oli äärettömän innokas ja lähti käskystä hyvin hakemaan. Ensimmäisen kerran ei halunnut tuoda suoraan rannalle, vaan ui muutaman metrin oikealle ja nousi siellä. Seuraavalla kerralla tuli kyllä luokse, mutta vedestä nouseminen tuottikin hieman vaikeuksia. Ollaan eniten harjoiteltu vesinoutoa hiekkarannalla, mutta tällä lammella ei ollutkaan rantaa, vaan piti heti hypätä veteen. Saga ei sitten oikein löytänyt mitään hyvää kohtaa ylöstulemiseen, mutta kun yritin ohjata neitiä helpommalle paikalle, hän yritti itsepäisesti tulla ylös vaikeimmasta kohdasta hyljemäisellä tyylillä. Lokki pysyi kylläkin tiukasti suussa, kun neiti kaikin tavoin yritti saada etutassunsa rannalle, ja siitä loput ylös. Periksi ei annettu, ja lokki oli ja pysyi visusti suussa, ja loppujen lopuksi neiti pääsikin vedestä ylös. Tosin omistaja ei pystynyt lintua vastaanottamaan, koska nauratti niin paljon…
Tämän jälkeen oli hakuruudun vuoro. Tässä on motivaatio ja vaakut olleet ongelmana. Aivan kuten arvasin neiti lähti hyvin ensimmäisen variksen luo, mutta jäi sinne nuuskimaan ja nuolemaan sitä. Vain Mariannen komennosta lähti tuomaan vaakkua minulle. Kun yritin lähettää hakemaan loput variksista, Saga epäröi hieman, ennen ei nimittäin olla harjoiteltu hakua sokkona. Mutta lähti kuitenkin reippaasti hakemaan. Neiti teki aika laajaa hakua, eikä ihan ymmärtänyt etsiä taaksepäin metsään. Neljä varista toi hienosti, ja pienellä avustuksella loputkin löytyi. Tosin ei oltaisi päästy tästä tehtävästä pidemmälle oikeissa taippareissa. Vielä täytyy keksiä jokin keino varisten noutamiseen, ettei aina tarvitse häätää ensimmäisestä pois. Hakuruutua täytyy myös harjoitella enemmän, saimme vinkin tehdä pitkiä ja kapeita hakuruutuja kun harjoittelemme, jotta neiti älyisi noutaa myös ne taaimmaiset varikset.
Kun kaikki muut olivat suorittaneet nämä osiot (hyväksytysti tietenkin…) oli jäljen vuoro. Tässä yleensä Saga on ollut ihan äärettömän motivoitunut ja joskus kuumeneekin liikaa. Tällöin neiti juoksee jäljen päähän, kanin ohi ja takaisin, vain koska on niin innoissaan, eikä ihan pysty keskittymään. Nyt oli tosi aivan uusi tilanne edessä. Neiti sai jäljen ja seurasi sitä noin metrin, mutta tämän jälkeen lopetti etsimisen, ikään kuin ei olisi tiennyt mitä tehdä tai ei uskaltanut lähteä luotani. Tällaista ei siis koskaan ennen ole tapahtunut, enkä ihan tiennyt miten reagoida… Lopuksi Marianne seurasi Sagaa jäljen perässä ja pienen matkan päästä neiti ikään kuin muisti taas mistä oli kyse, ja lähti jäljestämään ja toi kanin nätisti perille.
Eli ei mennyt ihan nappiin nämä möllitaipparit… Tiedä häntä oliko neiti väsynyt kun tultiin suoraan mökiltä, vai mistä kiikasti, mutta lisää treeniä tarvitaan ilmeisesti paljon ennen kuin uskalletaan ilmoittautua taippareihin. Juur kun ajattelin että voidaan pitää pienoinen treenitauko neidin kanssa, mutta ei. Ainoa vaikea asia näissä treeneissä on oikeastaan kunnon metsän löytäminen, jossa ei kulje muita ihmisiä, riistan saaminen ja apukaverin löytäminen. Mutta eiköhän tämäkin saada kasaan enemmin tai myöhemmin! Ainakin vesinouto sujuu, joten koko pakettia ei tarvitse harjoitella.
Alkuviikosta oli seuraava tokokoe vuorossa, eikä mikä tahansa koe vaan SNJ:n tokomestaruus! Suomen sileäkarvaiset noutajat ry oli myös saanut kaksi joukkuetta kokoon näihin tokomestaruuksiin, josta me olimme Sagan kanssa mukana ykkösjoukkueessa. Se mikä ilmoittautuessa oli tuntunut hyvältä idealta, alkoi viikonloppuna tuntua tyhmänrohkealta idealta… Olimme edellisviikolla treenanneet joukkueiden kanssa yhden illan, eikä nämä treenit menneet meidän osalta ihan putkeen. Onneksi meillä oli ollut Lohjan koe ennen tätä niin tiesin hieman mitä odottaa kokeelta. Tokomestaruudet pidettiin SNJ:n kesäleirin yhteydessä, Pieksämäen Partharjussa, ja koko päiväksi oli luvattu rankkasadetta. Maanantai-iltana pakkasin siis vaihtovaatteita, sadetakin, kumisaappaat, sateenvarjon ja muita sadetarvikkeita mukaan. Pakkauksen perusteella luulisi melkein että muutettaisiin sinne…
Tiistai-aamuna Marianne saapui meille Leon, Sagan isän, kanssa, joka jäisi meille hoitoon N kanssa. Mukaan autoon pakattiin Saga ja Mariannen koirat Lahja, joka kilpailisi Mariannen kanssa EVL: ssä, ja Lumo joka tuli mukaan maskottina. Sitten suunnattiin kohti Partaharjua, edessä oli noin kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Hienosti koiruudet jaksoivat autossa, Saga joka oli mökkeilyt koko viikonlopun, nukkui melkein koko matkan, Lumon ja Lahjan ihastellessa maisemia.
Noin yhden aikaan päästin perille sateen saattelemana, ja saatiin auto ihan kehien viereen pysäköityä. Todettiin, että aikamoinen “häiriö koe” oli tulossa. Hiekkakentän ympäröimässä metsässä pidettiin nimittäin samaan aikaan MEJÄ koe, joten siellä ammuttiin ja pillitettiin. Kehien ympärillä ajoi autoja, koiria treenattiin ja valmistettiin kokeisiin, ja koko paikassa vallitsi aikamoinen markkinafiilis. Eli kovin rauhallista ei ollut! Nähtäväksi jäisi miten Saga pärjäisi, kun oli vasta yksi koe takana. Mentiin sitten ilmoittamaan Saga ja Lahja kokeisiin ja sen jälkeen käytettiin koiria metsässä. Takaisin tultaessa katsottiin vähän kokeita, sinä hetkenä oli AVO ja VOI luokka meneillään, ja otettiin sitten pienet treenit koirien kanssa. Sagan kanssa tein ensin vähän keskittymisharjoituksia, kun kaikki muu kiinnosti niin valtavan paljon. Vähän seuraamista ja sitten se jäävä maahanmeno. Otin hieman helpomman version, ja pienellä käsiavulla neiti menikin nätisti maahan. Toivo tähän kokeeseen palautui ja ajattelin että tästä vielä tulee jotain! Laitoin neidin autoon takaisin, ja menin katsomaan kokeita. AVO luokka olikin juuri loppumassa ja sain tietää että ALO luokka aloitettaisiin noin kolmen vartin kuluttua.
Näin aloittelijana oli todella kiinnostavaa katsoa miten eri koirakot käyttäytyivät kehässä, mitä käskyjä heillä oli ja miten koiraa palkittiin. Tuli siihen tulokseen että melkein jokaisella oli etäpalkka jonka koira sai kokeen jälkeen. Oli tämä sitten ruoka tai lelu. Ehdin myös nähdä EVL:n paikkikset missä Marianne ja Lahja olivat. Aika tiukka linja oli tuomarilla mutta Lahja selvisi sekä istumisesta että paikkamakuusta erinomaisesti.
Tämän jälkeen otin Sagan autosta, otettiin taas vähän seuraamista ja sitten leikittiin vireen vuoksi. Onneksi sade oli tässä vaiheessa lakannut vähäksi aikaa! Tämä jälkeen suunnattiin kehän puolelle odottelemaan. Annoin pallon ja Sagan ruoan Mariannelle etäpalkaksi, jonka siis neiti saisi paikkamakuun ja itse kokeen jälkeen. ALOn ja AVOntuomarina toimi Piritta Pärssinen.
Sitten astuttiin ensimmäisinä kehään ja vuorossa oli luoksepäästävyys. Hieman tämä jännitti, kun ei pariin päivään oltu sitä treenattu, mutta hienosti neiti selvisi. Tuomarikin kommentoi että koko koira tärisi ja häntä heilui, muttei liikuttanut tassuakaan.Erittäin hyvä siis ja 10 siitä kilahti.
Paikkamakuussa neiti meni vauhdilla alas, mutta kun käännyin näin että koko koira olikin ihan vinossa. Nooh, kaikista häiriöistä huolimatta neiti makasi suhteellisen hyvin paikallaan, vaikkakin meni lonkalleen ihan lopussa. Vinon asennon vuoksi saatiin tästä 9. Alo luokassa paikkamakuu oli kahdessa ryhmässä, joten suunnattiin kehästä ulos ja sain selän takaa Sagan pallon Mariannelta(jotta siis neiti luulisi että se koko ajan oli ollut minulla). Vähän leikkiä sen kanssa palkkioksi, ja sitten neiti penkkiin kiinni odottelemaan omaa vuoroa.
Juuri ennen meidän vuoroa, otin Sagan ja tein muutaman liikkeen namipalkalla, sitten olikin meidän vuoro suunnata kehään. Saga olikin ihmeen korkeassa vireessä, tietysti kun oli viileä sää, mutta huomasin että en itse ollut ihan tottunut tähän. Hihnassa seuraaminen meni ihan ok omasta mielestä, alussa neiti oli jätättämässä, ja nuuskikin vähän maata(mitä ei ole KOSKAAN enne tehnyt!), mutta jostain se keskittyminen sitten tuli ja seurasi lopunmatkaa todella hyvin! Hihnatta seuraaminen menikin vähän paremmin, ja neiti pysyi oikeassa paikassa koko ajan. Suureksi yllätyksekseni saatiin 9 ja 9,5 seuraamisista! Tähän asti ollaan vain saatu 7, joten siinä sitten näki kuinka paljon se oikea vire tekee!
Jäävät jäivät kyllä, nooh en sano minne. Neitihän ei halunnut mennä maahan, mutta onneksi olin valmistautunut siihen, joten annoin nopeasti tuplakäskyn jolla sitten menikin maahan. Onneksi saatiin 6 tästä. Luoksetulo oli ihanan napakka ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes se loppu. Saga joka tähän asti on aina tullut täydellisesti sivulle, teki oman pienen hyppynsä kun piti kääntyä sivulle, ja istuutui poikittain minua päin! En ollut uskoa silmiäni! En kyllä tiedä mistä tämä ihme idea tuli neidille, mutta onneksi saatiin 9 kuitenkin. Liikkeestä seisominen huomasin että neidillä oli vähän liiankin hauskaa. Aloitettiin seuraaminen kun neiti yhtäkkiä juoksi noin metrin edelleni. Hieman shokissa kuulin että käsky piti antaa ja huusin sitten aika tiukkaa sen stopp käskyn. Onneksi neiti pysähtyi, mutta kun kävelin ohi neiti rupesi seuraamaan taas, joten siitäkin sitten tuplakäsky ja 5. Hypyssä oli ihan minun mokani, kun en ollut tottunut neidin viretilaan. Yllytin neitiä vähän liikaa joka oli hyppäämässä ennen aikojaan. Onneksi sain pysäytettyä ajoissa ja tehtiin sitten hieno hyppy, vaikkakin neiti jäi nuuskimaan estettä mistä tuli muutama miinuspiste(tätäkään ei ole ennen tehnyt). Lopussa tuomarikin totesi, että muuten hyvä koe, mutta keskittyminen oli vähän muualla kuin kokeessa. Sitten kehästä ulos, sain Sagan ruoan Mariannelta taas selän takaa, neiti sivulle ja sitten ruoka palkaksi.
Kun neiti oli syönyt laitoin autoon ja menin katsomaan muiden suorituksia. Vaikka tulikin joku työtapaturma jäävien kanssa, toivoin että suoritus riittäisi antamaan ne puuttuvat kaksi pistettä ALO1: seen mitkä jäi puuttumaan Lohjan kokeesta. Nähdessäni väliaikatulosten tulleen, menin katsomaan ja ALO1 169 pistettä siitä tuli!! Luokanvaihto siis edessä, ja nyt päästäisiin treenaamaan AVOn uusia liikkeitä! Ihanaa!
Yksilösuorituksien tokomestarit
Koska oltiin myös joukkuekisassa mukana, piti odottaa koko kisan loppuun kunnes saatiin joukkueiden tulokset. EVLssä oli ihan älyttömän monta koiraa, joten ihan heti ei niitä tuloksia saatu. Käytiin neidin kanssa pienellä metsälenkillä, rupateltiin tuttujen kanssa, ja katsottiin Lahjan ja Mariannen suoritusta. Ohjattu nouto ja ruutu näytti olevan monelle koiralle erittäin vaikea. ALO luokassa oli palkintojen jako, ja saatiin kisakirjat takaisin. Tasokkaita koiria oli ollut mukana, kun kaikki paitsi kaksi koiraa luokasta sai ykköstuloksen!
Sileäkarvaiset Noutajat RY joukkue 1 ja 2
Illalla olikin sitten vihdoinkin joukkueiden palkintojenjako. Flattien ykkösjoukkue sai kun saikin kultaa!!! Toiseksi tuli Labbisjoukkue ja kolmanneksi Savon Nuuskut. Flattien toinen joukkue ei sijoittunut. Pienen sähellyksen jälkeen saatiin meidän villiköt istuumaan ryhdikkäästi palkintojen jakoon, ja jokainen koira sai vastaanottaa kultamitalin ja ruokasäkin. Iloisina istuuduttiin autoon ja suunnattiin takaisin kohti Espoota. Kaikki kolme koiraa nukkuikin sikeästi koko matkan ajan kotiin.
Ne tottelevaiset kultamitalistit… Sileäkarvaiset Noutajat RY 1-joukkue
Oli kyllä piiitkä päivä, mutta hauskaa oli ollut mukavan seuran kanssa! Ja kannattihan matka kun saatiin se odotettu ALO1 Saga-neidin kanssa!
Viikonloppuna, älyttömässä
helteessä, oltiin neidin kanssa ensimmäisissä virallisissa TOKO kokeissa
Lohjalla! Lämpöä riitti melkein 30 asteen verran joten olin hieman skeptinen
miten tämä menekään. Sagahan on aika herkkä kuumuudelle, ja kun vire muutenkin
laskee helposti kentällä niin se ja helle ei taida olla se paras kombinaatio… Kaikki videot ovat kännykälläni kuvattuja, jonka linssi ei vissiin ollut maailman puhtain,joten valitan huonoa laatua! Lopussa myös kaivataan vähän neuvoja videoiden suhteen.
Muttamutta,
pakattiin autoon tavarat; häkki, viilennysloimi, varmaan kymmenen litraa vettä,
hatut, liivi, namit jne. Sitten suunnattiin Lohjalle. Koe oli siellä jonkun
koulun kentällä, ja onneksi pihalla oli muutama puu minkä alle sai häkin
laitettua hieman varjoon. Ensimmäistä kertaa kun oltiin kisaamassa niin
ostettiin kisakirja paikanpäältä ja Sagan tunnistusmerkintä
tarkastettiin. Sitten neiti häkkiin huilaamaan ja katsottiin avointa
luokkaa joka oli käynnissä. Vähän tuli samalla tarkistettua mitä tuomari
koiruuksilta odottaa ja miten tulee kentällä käyttäytyä. Sitten päätin ottaa
pienet muistinvirkistystreenit neidin kanssa. Vire oli aika ok kun ensiksi
leikittiin, vaikka ei ihan sitä parasta kun oli niin kuuma. Muuten sujui
harjoittelu hyvin mutta liikkeestä maahanmenossa oli tapahtunut jotain. Vaikka
se on ollut meidän vahvin liike, neiti jäi nyt vain seisomaan eikä millään
halunnut mennä maahan. Pieni paniikkihan siinä sitten tuli, mutta parissa
minuutissa kun ei ehdi ihmeitä tehdä niin oli pakko antaa asian olla ja toivoa
että neidin mieli muuttuisi kehässä.
Ensiksi oli
sitten luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Oltiin iltaa ennen kokeita harjoiteltu
paljon luoksepäästävyyttä, kun Saga yleensä halua hypätä suoraan kaikkien
ihmisten syliin kun tulevat moikkaamaan. Tuomari sai kyllä kunnon pusu-pesun
Sagalta mutta neiti pysyi ilokseni paikallaan eikä noussut.
Paikkamakuussa ei
ole ollut muita ongelmia kun lonkallemeno ja hieman vino maahanmeno.Haistelua
ja häiriöitä ollaan harjoiteltu niin paljon että ajattelin niiden asian
olevan hanskassa. Saga meni kuitenkin suoraan ja hyvin maahan ja jäi hyvin
makaamaan kun ohjaajat lähtivät pois. Aika paljon neiti kyllä vilkuili sivuille
kun kentän vieressä oli iso tie josta kulki paljon autoja, mutta pysyi hyvin.
Mutta eiköhän se neiti kuitenkin puolentoista minuutin jälkeen alkanut nuuskia
maata, ja meni lonkalleen heti kun päätti että tämä on tylsää. Nooh, 10 tuli
tästä liikkeestä kuitenkin vaikken itse ollut ihan tyytyväinen.
Sillä väliin kun odotettiin meidän vuoroa yksilösuorituksissa, laitettiin kylmäloimi päälle ja neiti häkkiin vilvoittelemaan.
Sitten tuli meidän vuoro. Oli vähän tunne että se viilennysloimi ei tällä kertaa auttanut, ja seuraamisissa huomasi sitten kuumuuden iskevän. Neiti jätätti aika kunnolla sekä hihnassa seuraamisessa, että vapaana. Näissä liikkeissä on kuitenkin onni se, että neiti korjaa itse paikkansa. Eli kun liikkuri käski liikkeen seis, neiti ei jäännyt minnekkään kauas ihmettelemään niin kuin luulisi, vaan tassutteli luokseni ja istuutui oikein hyvin perusasentoon.
Liikkeestä seis oli ihan älyttömän napakka, neiti pysähtyi kuin seinään! Luoksetulo taas sen sijaan on ollut napakampi, neidillä kun oli niin kuuma, ei oikein jaksanut juosta niin hyvin sivulle kun yleensä. Viimeisenä oli vuorossa se maahanmeno.... Seuraaminen ok, ja käskystä näin vain silmäkulmasta että pää katosi, joten oletin neidin menneen onnistuneesti maahan. Luulin. Kun matka riitti ja käännyin niin eiköhän se neiti seisoinut siinä oikein tyytyväisen näköisenä! En sitten tiedä mikä siihen maahanmenoon on mennyt kun nyt yhtäkkiä on niin vaikeeta!
Estehypystä 10 ja mielestäni Saga teki parhaan hyppynsä ikinä! Hyppäsi suoraviivaisesti ja napakasti. Kokonaisvaikutuksesta tuli 8. Tuomari kehui kuitenkin sitä että huomaa Sagan haluavan tehdä töitä, kun yleensä flatit tekevät vähän mitä haluavat helteellä. Joten jotain posiitivista! Sain myös vinkin ihan kääntyä katsomaan seuraavalla kerralla, että neiti varmasti menee maahan, jotta ei opi että kokeissa voi tehdä mitä haluaa.Ihan hyvä vinkki kyllä, aina on itsellä paljon opittavaa kun tämä oli myös minun ensimmäinen koe!
Ensimmäiseltä kokeelta en odottanut paljoa, mutta mielestäni meni kuitenkin ihan hyvin! Tottakai löytyy aina parantamista (varsinkin tuo liikkeestä maahan), mutta näin yleisesti niin ei ainakaan nolattu itseämme ihan totaalisesti vaan homma pysyi hanskassa. Hieman toivoin kakkostulosta mutta tuon maahanmenon nollaamisen jälkeen pelkäsin pahoin että tulisi ALO3. Yllätykseni saimme sitten ALO2 ja 158pistettä! Eli vain kaksi pistettä ykköstulokseen! Ihan huippua! Nyta vain kotiin tekemään tehotreenit seuraavaa koetta varten joka olisikin parin päivän kuluttua ja SNJ:n tokomestaruus!
Ps. Tässä taas meni parisen päivää kirjoittaessa tätä postausta, koska en saanut videoita ladattua(toivon että ne nyt toimivat!). Miten te yleens lataatte videoita blogille? Kirjoitan kaikki postaukset windows live writerissa, ja ataan ne sitten blogiin ja se on tähän sti toiminut moitteettomasti. Mutta nyt kyseinen Live writer ei enää halua ladata videoitani joten olen ladannut ne youtubeen ja siitä bloggeriin ja toivonut parasta.. Miten te teette videoiden kanssa?
