keskiviikko 23. elokuuta 2017

Pentu tuli taloon!

Talo täynnä häkkejä ja portteja. Matot rullattu seinän viereen ja pesuainetta sekä talouspaperia ostettu kaapit täyteen. Ai mitä on tapahtunut? No, pentu tuli taloon! Yhtäkkiä löysin itseni ostamassa nappuloita taas (en edes muista milloin viimeksi olen sen tehnyt, kun Saga on nyt reilut kolme vuotta ollut raalla) sekä pieniä puruleluja ja muuta kivaa mihin pentu voi iskeä kutisevat hampaansa.



Noin viikko takaperin, myöhäisenä ja sateisena perjantai-iltana suuntasimme Hämeenlinnaan hakemaan kotiin pentumme, Harvahampaan On The Road Again, eli Simo. Ja kyllä, luit oikein, meille tuli siis urospentu! En oikein itse tiedä miten tässä näin meni, koska narttua oltiin ostamassa, mutta näin vaan kävi. Moni ovat yrittäneet väittää että urokset ovat helpompia kuin nartut, niissä on enemmän virtaa mikä on harrastuksiin positiivista ja niillä ei ole juoksuja tai muita hormoonijuttuja. Sagan parin kuukauden kestävä valeraskaus ja kuukauden juoksut siihen mukaan ärsytti sen verran, että pienen pieni ajatus alkoi itää takaraivossa. Kun sitten pentueessa oli vain kaksi narttua ja kuusi urosta, kasvattaja ehdotti meille urosta, koska meillä olisi näin enemmän valinnanvaraa. 




Minä, vannoutunut nartunomistaja, löysin sitten itseni tutkimassa urospentua. Ja näin Simo päätyi meille. Herrassa on virtaa kuin pienessä kylässä ja pennun vahtiminen vaatii sadan prosentin läsnäolon ja voipi jo mennä kokopäivätyöstä. Saga ei valitettavasti ole kovin ihastunut pentuun, vaan murisee ja rähisee heti kun Simo edes kääntää katseensa häneen. Pidämme heidät siis erossa toisistaan suuremman osan ajasta. Pihalla ovat ulkona saman aikaan vapaana, valvovan silmän alla. Siinä on vain täysi työ pitää Simoa poissa Sagasta ja tämän hännästä ja milloin mistäkin ruumiin osasta... Toinen kun niin haluaisi tehdä tuttavuutta! Muuten Sagahan tulee kaikkien kanssa toimeen, joten toivon,että kunhan Simo vähän kasvaa niin näiden yhdessäelo alkaa sujumaan. Aika kurjaa meinaan jos koko ajan joutuu vahtimaan etteivät mene lähekkäin.



Simo on muuten kotiutunut hyvin. Herättää yleensä kerran yössä neljän-viiden aikaan ulos pissalle ja kuuden-seitsemän aikaan uudestaan jolloin saa ruokaa ja tahtoo riehua pihalla. Muuten on todella pätevä ja rohkea pentu. Hän syö vielä nejä kertaa päivässä, joten onneksi N on pystynyt ottamaan iltavuoroja töistä muutaman viikon eteenpäin. Sillä lailla hän on aamulla ja päivällä koirien kanssa kotona, ja kun tulen töistä iltapäivällä N lähtee samalla ovenavauksella töihin. Näin meillä rullaa arki nyt pari kuukautta kunnes tuo penneli vähän kasvaa. Tästä syystä Simo saa luultavasti tulla jo ensi viikolla mukaan tokotreeneihin katsomaan, koska en pysty jättämään häntä yksin kotiin kun lähdetään Sagan kanssa treenaamaan. 




Kuvia tuosta riehujaotuksesta ei hirveästi ole kun ei pysy sekunttia paikallaan. Tämän postauksen kuvat ovat useimmat nopeasti räpsittyjä kuvia puhelimella, muutaman sain järkkärilläkin otettua.

Miten teillä on kahden koiran yhdessäelo sujunut? Onko toinen koira heti hyväksynyt pennun?

13 kommenttia:

  1. Joo, uroksilla on vaan juoksut 24/7/365 :D Tai lähinnä ehkä se putkiaivoisuus. En tiedä. :D

    Meillehän tuli pentu alkuvuodesta. Vanhempi koira otti tulokkaan ihan hyvin, vaikka on reilu kolme vuotta ainoana koirana visitoiden välillä muiden laumoissa. Pennun se otti kyllä ihan hyvin, vaikkei välittänytkään siitä, että rääpäle tahtoi nukkua lähellä. Pentu vähän aristi isompaa ja riehakkaampaa koiraa, mutta muutamassa päivässä ne tottuivat toistensa seuraan. Ruokatilanteissa olen edelleen tarkka, koska vanhempi saattaa ärähdellä kipolla. Yksinolot ovat myös eri paikoissa, jottai mitään pääse sattumaan.

    Ne kuitenkin tulevat mainiosti toimeen, riehuvat ja väsyttävät toisensa kivasti. Ja kaksi koiraa on kivempi treenatakin, etenkin kun treenaa paljon yksin. Vanhemman koiran seurankaipuu on häipynyt, kun kaveri on koko ajan saman katon alla. Kyllä mä tykkään näistä näin.

    In Action

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt pelota että urostenkin kanssa täytyy miettiä tuota hormoonitoimintaa! 😂 Nojuu mutta tuo putkiaivoilu on kyllä tullut tutuksi kun on kavereiden uroksia seurannut treeneissä. :) Tänään nämä kaksi pystyivät ensimmäistä kertaa olemaan vierekkäin ilman,urisemista yms. Saga ei edelleenkään pennusta juurikaan välitä, mutta ei ainakaan murise mikä on oso edistysaskel! Ehkä ne vielä joskus leikkivätkin...

      Poista
  2. Teillähän on melkein sama tilanne kun meillä täällä. :D Reilu pari viikkoa meillä meni (jos oot edellisiä postauksia multa lukenut) että Luna alkoi sietämään pentua. Edelleenkään ne ei ole bestiksiä, Luna murisee heti jos on vähänkään sillä tuulella ettei halua pentua lähelle.Eli edelleen joutuu noita koko ajan vahtimaan ettei Lara mene turhaan Lunan luokse. Oikeastaan sillon kun noi leikkii keskenään niin voin hetkeksi kääntää huomion muulle. Lara nyt onneksi

    En tiedä kauan tässä menee että Luna oppii sietämään pentua niin että ne voisi esimerkiksi jättää kahdestaan ilman aitausta kotiin, mutta meillä tämä muutaman viikon sisällä tullut eteneminen on jo positiivinen yllätys. Oletaaisin että Saga saattaisi tottua jopa vielä nopeammin, sen luonne kumminkin on täysin erillainen kun tuon meidän Lunan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kyllä, pentupostauksesi olentavannut tarkkaan läpi juuri tästä syystä. ;) Tänään koirat pystyivät olemaan vierekkäin jo ilman että Saga murisi. Saga ei edelleenkään oikeastaan pennusta välitä, mutta ei ainakaan murisen mikä on iso edistysaskel! Toki ruoka-aikaan saa olla tarkkana että eivät häiritse toisiaan ja yksin ollessa tulevat vielä pitkään olemaan erikseen varmuuden vuoksi. Mutta ehkä tämä vielä tästä. Tsemppiä teillekin!

      Poista
    2. Jaa multa jäi näköjään lauseetkin kesken tossa edellisessä kommentista.

      Lara siis onneksi puhuu koiraa hyvin ja ei mene Lunan lähelle kun tuo murisee. Oon myös huomannut että Lunalla isoin "ongelma" on ns. vapaata riistaa olevat lelut ja luut eli lattialla olevat tavarat jotka ei ole kummallakaan. Niistä Luna kokee että pitää tapella. Nyt ollaan pidetty kaikki pois lattialta (ovat kyllä lelukopassa josta saa hakea, mutta heti kun lelu/luu unohtuu niin heitetään se takaisin koppaan).

      Meillä onneksi ei tuo ruoka ole ongelma, sen kanssa painittiin Lunan ollessa nuori kun se omi Lolankin ruoat ja nyt Luna ei välitä vaikka toinen pyörii ympärillä kun hän syö. Tietysti ei anneta Laran siinä turhaan pyöriä siltikään.

      Luulen et kyllä nää tästä hiljalleen, viimeistään kun Lara aikuistuu ja rauhoittuu. :'D

      Poista
  3. Aivan ihana! Suuronnittelut pennusta :)

    VastaaPoista
  4. <3<3<3 en malta odottaa, että näen tämän ihanuuden!

    VastaaPoista
  5. Onnea perheenlisäyksestä! Kun meillä tuli nuorempi taloon oli vanhempi aluksi järjettömän haltioissaan..kunnes tajusi että pentu on täällä vähän pidempään :D ikinä ei ole ollut mitään kränää (kaksi flattiurosta), mutta toverit ovatkin täysin eri luonteisia. Herkkä ja tunnollinen vanhempi antaa aina periksi kaikessa, ja itsevarma sekä ajoittain jääräpäinen nuorempi on oppinut vetämään oikeista naruista.
    Mun mielestä urokset on kivoja harrastuskoiria, putkiaivot ovat välillä plussaa :D mutta on niitä poikiakin moneen menoon, olen itse joutunut oppimaan "koirakielen" uudestaan nuoremman kanssa. Vanhempi herkästi paineistuu reenissä mutta taas on todella miellyttämisenhaluinen ja helposti opetettavissa. Nuoremman koiran aivot ovat taas kuin sokkelo. Välillä loistaa täysillä ja tekee juuri oikein eikä melkein, mutta välillä menee taas oman pään mukaan näyttäen samalla mulle keskaria. Treenaaminen vaatii aikaa. Yhteistyön luominen on ehdoton, oli koira minkälainen luonteeltaan tahansa. Mutta ota nyt noista selvää.. :D

    https://goodtimesflats.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kivaa kuulla toisten flattiomistajien näkemyksiä. :) Näinhän se on, että yksilöitä ovat kaikki. Eikö se niinmene, että kun kerran on oppinut kouluttamaan yhtä niin sitten seuraava ontäysin erilainen! ;)

      Poista
  6. Voi kääk mikä ihanuus!! <3 Onnea pennusta!

    Urokset on kivoja :) nartut on tylsiä kenkkuilevia laamoja ja urokset just kivan energisiä hönttejä. Aidan oli tosi ihana, vaikka (tai koska) vähän putkiaivo olikin. Myös Voltti on toistaiseksi ihan super tyyppi, sillä nyt tosin hormonitoimintaa ei vielä ole. Olet vaan tarkkana siinä, ettei koira saa esim. nylkyttää toisia koiria miten haluaa, ja pidät sen "kurissa" ja hallinnassa, niin hyvä siitä tulee!

    Sitten kun tyyppi on kasvanut vähän, niin täällä on innokas leikkikaveri :) Parin viikon päästä olisivat varmaan Voltin kanssa aika tasaväkisiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no juu voivathan ne nartut olla vähän laamoja välillä vaikka niistä virtaakin löytyy. ;) Ihanaa jos saataisiin leikkikaveri Simolle! Tyyppi on tosiaan nyt 8viikkoa, mutta aika kova menijä ikääkseen. 😀

      Poista
    2. Kiva! Heitä vaikka mailia, niin voidaan sopia treffejä :) saila.rappumaki a gmail.com

      Poista

Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)