Uusia kokemuksia osa 1

Ulkona aurinkoa ja lämpö hellii koko maata. Sosiaaliset mediat tulvivat ranta-kuvista ja muista kesäkuvista. Mitä me teimme? No, meillä oli jokseenkin koiratäytteinen viikonloppu. Erilainen sellainen, ja täynnä uusia kokemuksia, mutta oikein mukava ja antoisa!

Lauantaina oli flattien tokomestaruus Asikkalan maneesissa, johon me emme Sagan kanssa valitettavasti voineet osallistua juoksujen takia. Olin kuitenkin paikan päällä talkoilemassa kun oma treeniporukkamme järjestivät kyseiset karkelot. Tämä tarkoitti herätystä aamuviideltä lauantaina (rise and shine!) ja parin tunnin autoilua kohti Asikkalaa. Simo tai tulla mukaan turistiksi. En ollut varma miten pitkä päivä oli tulossa, joten Saga sai jäädä N vastuulle kotiin ja otin herra täystuhon mukaani. 

Paikan päällä aloitettiin asettelemalla sihteereille ja palkinnoille pöydät, sekä järjestelemään kanttiini, ilmoituspiste jne. Minun tuomieni kylmien juomien, kahvin ja teen lisäksi meillä oli suolaista ja makeaa purtavaa ja ne perinteiset mokkapalat. Palkintoja meille oli vaikka muille jakaa ja siinä olikin tovi niiden järjestelemisessä. Olimme saaneet sponssorointia Nutrolinilta, Riemukaupalta ja Berralta sekä vähän muuta "irtaimistoa" joten palkinnoista ei ainakaan ollut puutetta! Aamulla oli sopvian viileetä, mutta päivällä lämpeni hellesääksi, enkä ollenkaan ollut ajatellut ottaa Simolle häkkiä mukaan. Onneksi saimme lainata Miialta häkin jossa pienimies vietti päivänsä.

Kun työpisteet oli päätetty (itse toimin toisen kehäsihteerinä ja valokuvaajana) ehdittiin käyttää omat koirat ennen kuin ensimmäiset kilpailijat saapuivat noin klo 9 jälkeen. Kokeen tuomarina toimi Susa Berghäll. Kilpilijoiden jännitys oli melkein käsin koskettava kun Marianne kello kymmenen piti alkupuheen ja toivotti kaikki tervetulleiksi kokeeseen. Alokasluokassa oli monta hienoa koirakkoa, joskin ilmapiiri oli todella hermostunut. Vain harva koirakko uskalsi kehua koiraansa kunnolla ja monella oli varsinkin seuruussa kiire eikä malttanut odottaa koiraa. Tuon kisajännityksen huomaa niin paljon paremmin kun ei itse ole mukana kisaamassa, ja oikeastaan oli aika mukavaa olla talkoilemassa kokeessa ilman koiraa. 

*Siihterin homma kaipaa keskittymistä...*

Sihteeripöydältä sain suhteellisen hyviä kuvia koirista, vaikkakin maneesin valaistus oli vaatimattomalle kameralleni todella haasteellinen. Tekemistä siis riitti sopivasti kun valokuvasi liikkeet ja niiden välissä kirjoitti pisteet. Voin muuten kertoa, että EVL:n pistelaskuissa oli päänuppi aika loppu... Noin yhden aikaan pidettiin hieman pidempi lounastauko meille talkoolaisille, liikkurille ja tuomarille. Siinä samalla ehdin käyttää Simon nopeasti ja katsomaan että kaikki oli hyvin teltassa vaikka aurinko porotti ulkona.

Monta hyvää kisasuorituksia nähtiin, myös muutamia pettymyksiä mutta koirien kanssa kun on tekemisissä ei koskaan tiedä mitä sattuu. Hieman ennen kello kuusi illalla oli EVL taputeltu, flattimestari 1 ja 2 sekä paras flattijoukkue palkittu. Ensimmäistä kertaa flattijoukkueen palkinto ei mennyt meidän treeniporukalle, Sagalla kun oli juoksut ja yksi tulos jouduttiin valitettavasti hylkäämään koiran vatsaongelmien takia. 

Päivä oli t-o-d-e-l-l-a pitkä ja kokeen loputtua mietin kyllä miten ihmeessä jaksaisin ajaa kotiin asti nukahtamatta rattiin. Mutta kaikenkaikkiaan tokomestaruus sujui hyvin, kaikki olivat hyvällä tuulella, sää helli ja meidän talkooporukka hoiti saumattomasti hommansa sujuvalla yhteistyöllä. Parempaa porukkaa ei vaan lödy, kiitos vielä teille kaikille! Itsestäni oli myös kiinnostavaa katsoa miten eri ihmiset rakenavat koesuorituksen eri palkoilla ja kehuilla ja varsinkin mitä eri käskyjä ihmiset antavat koirille. Monta ideaa ja vinkkiä mitä ajatella omassa treenaamisessa!

Myös kuvaamisessa sain huomata miten eri väriset koirat kaipaavat eri valoasetuksia ja kuvauspaikkoja. Siinä missä muuta koirat näkyivät palkintojeanjaossa aiúringonpaisteessa, musta flatti hukkui varjoon. Mutta eiköhän jokunen onistunut otos tullut, ainakin kuvia kertyi noin 700 päivän aikana.

''

Päivän lopuksi Simo pääsi Nitan ja Norman kanssa uimaan Päijänteen ja kyllä koirulit nauttivat kun vihdoinkin sai kirmata ja riehua pitkän päivän häkinolon jälkeen (muutamia pikkulenkkejä lukuunottamatta). Kotimatka sujui ongelmitta ja onneksi ilman nukahtamista, ainakin emännän osalta. Simo taas veti sikeitä koko matkan ja junnu oli aivan väsy kun tultiin kotiin. Pieni peltolenkki tehtiin Sagan ja Simon kanssa (jonka mielestä oli todella epäreilua ettei hän ollut päässyt mukaan kanssani) kotiin tultua, muuten sänky kutsui aika nopeasti. Olisi ollut ihanaa saada nukkua seuraavana päivänä, mutta silloin odotti aamu seitsemältä herätys näyttelyyn. Silloin oli Sagan vuoro saada laatuaikaa kanssani. Mutta siitä päivästä seuraavassa postauksessa! Stay tuned!

Paljon onnea tokomestareille!