TOKO-flattien koulutuspäivä Kannuksessa

Viime viikonloppuna kasa flattitokoilijoita kerääntyivät Kannuksen Dog sport halliin tokoilemaan yhdessä. Tarkoitus olisi, että tästä porukasta valikoituisi edustajat tokon SM-joukkueeseen. Edessämme oli kokonainen päivä täynnä tokoa, flatteja ja mukavia ihmisiä. Kaikki ainekset täyddlliseen päivään oli siis valmiina! Tämä päivä sijoittui sopivast hiihtolomani loppuun, joten ajelimme torstai-iltana N ja S-tiimin kanssa Vaasaan. Lauantai-aamuna minä ja Saga hyppäsimme taas autoon ja ajoimme parin tunnin matkan Kannukseen Simon jäädessä N kanssa Vaasaan. Molemmille koirille hiukan laatuaikaa. Kameraa ei tullut matkalle mukaan mikä näin jälkikäteen hieman harmittaa, joten saatte nauttia puhelinkuvista.

Perille tultuani luulin ensiksi että olin ajanut väärin. Kun navigattori ilmoitti että olen saapunut määränpäähän, edessäni oli S market, ravintola, kirppis ja olin keskellä keskustaa. Mutta niin vain nurkan takaa löytyi iso j alämmin koiraurheiluhalli! Täällä etelässä kun on tottunut että kaikki hallit ovat melkein teollisuusalueilla, ja jos ovat hiukan enemmän keskustaa päin on hallin koko kutistunut puoleen. Pysäköin hallin eteen ja Saga sai hieman venytellä jalkoja ennen kuin menin sisälle tutkimaan ketä kaikkia meitä paikalla oli. Hallin sisältä löytyi joukko aktiivisia flattiharrastajia, useimmat tuttuja, mutta myös muutama uusi kasvo löytyi. Kannoimme kassit ja tavarat sisälle ja koirat häkkeihin, ennen kuin istuuduimme alas suunnittelemaan päivää. Kaikki olivat hiukan hermostunen oloisia, eihän sitä koskaan tiedä mitä superkoiria muilla on kun itse tulee maallikon kanssa sinne! ;) Esittelykierroksella huomasin ilokseni että meitä oli ihan laidasta laitaan. Sekä erittäin aktiivisia kouluttajia, että iloisia harrastajia ja kaikkea siltä väliltä.

*Tarjoilu oli kohdillaan!*

*Toko-porukka*

Aamupäivälle suunnittelimme paikallaoloa luokittain, jonka jälkeen jokainen koirakko sai valita 2-3 liikettä jotka tehtäisiin kokeenomaisesti. Sagan kanssa valitsin kaksi liikettä (emme ole pitkään aikaan tehneet kokeenomaisesti ja halusin että motivaatio varmaan pysyy yllä alussa), ohjatun noudon ja jäävät. Jääviin meille valittiin liikkeet maahan ja istu. Olimme torstaista saakka matkustelleet aika paljon paikasta paikkaan, joten hieman mietitytti miten neiti rauhallinen jaksaisi koko tämän päivän. Ilokseni huomasin, ottaessani Sagan häkistä, että neiti oli virtaa ja tarmoa täynnä! En tiedä olio se uusi paikka vai se, että sai olla ainoana koirana ilman Simoa mukana, mutta virtaa riitti. Paikallaolossa piti kerran muistuttaa nuuskimisesta, muuten tämä meni oikein mallikkaasti. Neiti malttoi odottaa maassa kun palasimme takaisin, eikä ennakoinut nousua. Koska usein ennakoi, en ottanut Sagaa sivulla vaan palkkasin alas maahan liikkeen loputtua. Yksilövuoromme alkoi ohjatulla noudolla. Saga seurasi hyvin sisään ja malttoi katsoa ensimmäisen kapulan laskua ja otti opetetusti sitten minuun kontaktia. Seuraamisessa neiti virtapiikille tuli yhtäkkiä kiire ja varasti noutoon. Sain pysäytettyä ja otimme koko liikkeen uudestaan, jolloin se meni nappiin. Sitten siirryimme seuraavaan paikkaan jossa teimme L:än. Laitoin varmuuden vuoksi namin suuhun, jolla palkkaisin Sagan liikkeen loputtua. Neitihän näki tämän ja seurauksena oli pomppivat ensiaskeleet. Sitten malttoi ja meni käskystä hyvin maahan. Ohjaaja sekosi josko kartiot pitä kiertää ulko- tai sisäkautta (kävlykurssi täältlä tullaan...) mutta koira selvisi käännöksestä hyvin. Istumisessa meni jostain syystä maahan, joten uusimme sen myös jälkikäteen. Tähän voi olla niinkin helppo selitys, että itse treenatessa olen melkein aina ottanut maahanmenon lopuksi ja alussa toisen liikkeen. Ohjaajalle siis opettamista! Muuten olin tyytyävinen Sagan tekemisiin, virheitä tuli, mutta ne joutuivat korkeasta vireestä, jolloin ei ihan keskittynyt. Mieluummin näen tällaisia virheitä kokeenomaisissa treeneissä kuin sen, että vire ei riitä.

Opettavaista oli myös nähdä muiden tekemisiä. ALO koiria katsoessani sain esimerkiksi paljon vinkkejä Simon treenaamiseen. Kehän laidalla tein Sagan kanssa kaukoja takapalkalla ennen kuin teimme pienen lenkin. Ennen kuin me ihmiset suuntasimme lounastauolle teimme vielä pienen yhteis-/häiriötreenin koirille muun muassa piippaavien lelujen kanssa (ta miksi niitä kutsutaan). Hieman erilainen mutta erittäin hyvä treeni. Lounastauon jälkeen ei kyllä olisi enään jaksanut tehdä mitään. Koirista alkoi myös huomata pienenpientä väsymystä, mutta flattien tapaan he olivat taas valmiita töihin heti kehään päästyään.

Linkki videoon

Linkki videoon

Lounaan jälkeen teimme kehääntuloja ja siirtymisiä. Saga ottaa hyvin kontaktin perusasentoon tullessa, liikkeiden välit pitäisi vielä vahvistaa ja tehdä arvokkaammiksi. Tällä hetkellä Saga seuraa hyvin alussa, mutta lopussa kontakti ei pidä ja laahustelee perässä. Kun ei ollut oman koiran kanssa kehässä, me muut istuimme kehän laidalla rupattelemassa, mistä muusta kuin, koirista, treenaamisesta sun muusta. Mukana porukassa oli kasvattajia, kouluttajia, monen vuoden flattitreenaajia, sekä ensimmäisen flatin omistajia. Joten saimme monta näkökulmaa keskusteluihin.

Lopuksi valitsimme yhden tai kahden liikkeen mitä halusimme avustajan kanssa treenata. Sagan kanssa valitsin tunnistusnoudon ja Heidin opastuksella sain pari treenivinkkiä siihen. Saga osaa nimittäin tunnistusnoudon, mutta kun liike tehdään kokeenomaisesti, eli joku muu vie, neidille tulee hirmu kiire ottaa ensimmäinen näkemänsä kapula suuhun ja kiiruhtaa takaisin luokseni. Heti jos itse vien kapulan mitään ongelmaa ei ole. Jotta saisimm eliikkeen ruahoitettua sain vinkin laittaa ison kasan kapuloita maahan, josta yksi on se oikea. Sitten lähestymme kasaa ja käskyä antamatta Saga saa itse mennä kasan luokse etsimään oikeaa kapulaa. Tätä olen tehnyt pari kertaa ihan kotona olohuoneessa nyt, ja liike on silminnähden rauhoittunut, eikä Saga hätiköi samalla tavalla.

Tämän jälkeen otin Sagan jaloittelulenkille, jonka jälkeen pakkasin tavarat autoon ja suuntasin takaisin kohti Vaasaa. Monet jatkoivat vielä sunnuntaina, mutta itse jouduimme palamaan takaisin etelään ja töitä kohti. Päivä oli pitkä mutta antoisa. Olin todella todella iloinen huomatessani, että Sagan motivaatio pysyi melkein yhtä korkealla koko päivän, eikä neiti vaikuttanut hirveän väsyneeltä kotiin tullessa. Oli mukavaa nähdä uusia kasvoja ja aktiivisia flattiharrastajia, ja koirille teki hyvää päästä uuteen paikkaan uuden porukan kanssa treenaamaan. Kiitos kaikille mukana olleille, lisää tällaista! :)