lauantai 4. toukokuuta 2019

Tokoviikonloppu valokuuvaajana ja varakoiralla

Toisena vuotena peräkkäin treeniporukkamme vastasi Flattien tokomestaruuden järjestelystä Asikkalassa. Tänä vuonna meillä oli tavoitteena täyttää koko koe flateilla ja aika hyvin siinä onnistuttiinkin, vaikka lopussa tuli pari peruutusta. Itse olin aikeissa startata Sagan kanssa voittajassa, mutta eiköhän neiti aloittanut juoksut juuri ennen koetta. Taas. Simo ei ollut mielestäni tarpeeksi kisavalmis vielä, joten lauantaina olin talkoilemassa valokuvaajana ilman koiria. Sunnuntaina oli vuorossa toko-koulutus ja siinä Simo sai sitten tuurata Sagaa.




Varhain lauantaiaamuna suuntasin kohti Asikkalaa ja koulutuskeskus Salpauksen maneesia, ilman koiria. Koko matkan ajan oli tunne, että olen unohtanut jotain todella tärkeää, kun koirat jäi kotiin. Perillä treeniporukkamme olivat jo ehtineet saada pöydät ja palkinnot paikoilleen. Vielä oli viime hetken yksityiskohdat, lähtölistojen teippaaminen seinille ja muuta pientä. Kävin myös sisällä maneesissa ottamassa muutaman koekuvan, jotta saisin kameran valaistuksen oikeaksi. Olimme myös saaneet Markon Sigma 70-200mm putken ja Canon 70D kameran lainaan, jolla Marianne kuvasi ALO luokan ja siitä eteenpäin minä vaihdoin kameraa ja kuvasin Markon kameralla. Tällä sai niin paljon parempia liikekuvia ja valaistus oli parempi kuin omalla kamerallani. Taas muistin miksi olen miettinyt uuden setin hankkimista.




 Aamupäivällä tuli pompattua kyykkyyn ja ylös kehän vieressä niin, että alkoi huimata ja vatsaa särkeä kaikesta jumpasta. Ylempien luokkien aikana asetinkin retkituolini kehän laidalle niin, että vain muutaman liikkeen jouduin kyykkäilemään saadakseni hyvän kuvakulman. Alempien luokkien liikkeet olivat koirille hyvin suunniteltuja mutta valokuvauksellisesti ne olivat haastavia, koska melkein kaikki liikkeet suoritettiin yleisöstä poispäin. Esimerkiksi seuruussa piti koko ajan odottaa sitä yhtä hetkeä, kun koirakko kääntyi yleisöä kohti, jotta kameraan tallentuisi muutakin kuin peppukuvia. ;) Ylemmissä luokissa on enemmän kääntymistä, joten ne olivatkin helpompia kuvattavia. Iltakuudelta olimme saaneet päivän pakettiin ja Markon kamerasta löytyi noin 1200 kuvaa... Omasta kamerastani löytyi noin parisataa kuvaa, joten olihan kuvasaldo melkoinen. Parin tunnin ajomatka kotiin, kamera lataukseen ja homma jatkuu seuraavana aamuna!


Sunnuntaina oli vuorossa toko-koulutusta. Ajatuksena oli, että varsinaista koulutusta ei olisi, vaan kisailijat tekisivät korjaussarjaa ja muut päättävät missä liikkeissä haluavat apua. Jakauduimme ryhmittäin koirakoiden luokkatasojen mukaisesti. ALO-AVO koirat tekivät ensin ja sitten VOI-EVL koirat. Simon kanssa olimme aloittelijoiden joukossa. Ensimmäinen tehtävä oli kentälle saapuminen hallinnassa, jonka jälkeen jokainen päätti pari liikettä mitkä liikkuroitiin. 

Simon kanssa valitsin luoksetulon ja seuruun. Pienimies oli aluksi aivan hämillään uudesta paikasta ja kaikista tuoksuista, mutta yllättävän nopeasti rauhoittui ja keskittyi minuun. Tulimme hyvässä hallinnassa kentälle, eikä Simo edes tapansa mukaisesti pomppinut liikkureita päin. Luoksetulossa hyvä vauhti, mutta törmäsi minuun (mitä ei kyllä yleensä tee...) ja perusasento jäi hieman väljäksi. Seuruussa sovimme, että palkkaan Simon ja lopetan hyvän hetken tullessa, koska emme ole sitä pitkiä pätkiä treenanneet. Ohjaaja tosin innostui hieman liikaa, ja päätti kokeilla koko seuruu kaavion. Simo-parka ei ihan tiennyt mistä oli kyse, kun piti niin hiiirveän pitkän matkan tehdä töitä palkatta. Pientä haahuilua ja kontakti putosi välillä, mutten muuten oli aika Simon näköistä työtä. Tyyppi pysyi koko ajan mukana ja haahuilua saa syyttää ohjaajaa, joka teki Simon elämän pisimmän seuruupätkän ikinä. Mutta kivaa oli nähdä mihin herra pystyy!







Kun kaikki koirakot olivat tehneet liikkeensä, oli vuorossa "yleinen hässäkkä". Suomeksi sanottuna kaikki alokasluokan koirakot tulivat kentälle, johon oli levitetty tötsiä eri paikkoihin, samaan aikaan. Tarkoituksen oli harjoitella hallittuja siirtymisiä jokaisen koirakon tason mukaisesti. Välillä oli pelkkä siirtyminen ja palkka perusasennosta ja välillä pyydettiin koirat maahan ikään kuin liikkeen alussa, ja palkattiin tästä. Simolle oli erittäin hyvä harjoitus tehdä tällaista isossa koiraporukassa. Hän jaksaa usein muutaman askeleen siirtyä nätisti kontaktissa, mutta sitten on pakko katsella mitä ympärillä tapahtuu. Puhumalla ja tiheällä palkkauksella sain tämän asian parantumaan päivän aikana. Lopuksi jokainen halukas sai tehdä vapaamuotoisen luoksetulon koirien välistä. 




Tämän jälkeen teimme vielä paikallaolot, josta Simo selvisi kunnialla läpi, ja sen jälkeen oli eri tehtäväpisteitä ennen ruokataukoa. Pisteissä treenattiin muun muassa hyppyä, kaukoja, ruutua ja merkin kiertoa. Kaukoissa Simo otti paljon häiriötä muista koirista, eikä halunnut oikein tehdä mitään. Helpotin sitten tehtävää ja teimme namin avulla muutaman kerran. Muut pisteet sujuivat ongelmitta. 

Lounastauon aikana oli mukava jutella flattiasioita ja miettiä eri koulutustekniikoita, ongelmia ja tulevaa flattileiriä. Lenkitin myös Simon tässä välissä, joka oli aivan ihmeissään viereisessä navetassa olevista lehmistä. Hurjan pelottavia eläimiä, joille oli parasta haukkua muutama varoitushaukku. Miten niin kaupunkilaiskoira tuli maalle...!



Lounastauon jälkeen oli luvassa jumppahetki. Koirille siis, ei ohjaajille. Kentällä oli noin seitsemän eri pistettä, jossa oli monta takapään treenipistettä. Simo on varsin surkea käyttämään takapäätään erityisesti seuruussa, joten nämä eri peruutusharjoitukset olivat todella hyödyllisiä. Oli peruuttamista A-esteelle, seinän vieressä suoraan, sekä rappusille. Muita tehtäviä oli pujottelua, esteen ympäri kävelemistä sekä erilaisia kääntymisiä. Peruutusta tuli meille kotiläksyksi sillä se ei oikein sujunut. Ottaessani Simon jalkojeni väliin sain muutaman askeleen A-esteelle, mutta naama Simoa päin tämä ei ottanut onnistuakseen. Jumppatehtävissä Simo olikin jo aika väsynyt eikä oikein jaksanut keksittyä kaikkiin tehtäviin loppuun asti. Yritti kuitenkin tsempata todella hyvin ja iloisin mielin pakkasimme iltapäivällä tavarat autoon ja suuntasimme kotiinpäin.


Tämä oli erittäin antoisa päivä minulle ja Simolle, iso kiitos Mariannelle ja Pipalle päivän vetämisestä! Oli sekä hauskaa, että vaativampia tehtäviä, ja Simolle teki todella hyvää päästää uuteen paikkaan uusien koirien keskelle treenaamaan. Hän kun on jäänyt hieman taka-alalle treenatessani Sagaa kokeisiin. Ensi vuonna koitamme täyttää koko kokeen flateilla, ja mainostaa tätä flattien toko-viikonloppuna, jotta porukat voivat jäädä koko viikonlopuksi tokoilemaan flattihengessä. Itse olen toivon mukaan kahden koiran kanssa kokeessa ensi vuonna, kunhan ei juoksut taas yllätä.


 Kuvia tuli taas otettua "jonkun verran" ja flattikuulumisia vaihdettu. Kiitos kaikille mukana olleille!








2 kommenttia:

  1. Mun täytyy myöntää, että en oo enää kovinkaan innostunut menemään valokuvaamaan oman seuran kisoihin. Vaikka sinällään se on ihana homma kun saat teoriassa tehdä ihan mitä itse haluat, mutta just kun yhden agikisan jälkeen kamerasta löytyi se melkein parituhatta kuvaa ja niiden läpikäymiseen ja käsittelyyn menikin sitten kolme vai neljä päivää - monta tuntia päivässä ja kummikin käsittelystä tuli talkootunneiksi vain 2h. Ei oikein innostanut. Mietin joskus että tokokisat voisi olla siedettävämpi kuvattava, kun kilpailijoita on se kourallinen verrattuna monen sadan ihmisen agikisoihin. Mutta nyt kun olen buffatoimikunnassa ja juuri sain webmasterin oikeudet niin tunteja tulee onneksi ihan kiitettävästi näistäkin hommista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä, tuo kuvanmäärän läpikäyminen ei ihan houkuttanut... Onneksi meitä oli alussa kaksi valokuvaajaa, niin homma oli vähän pienempi. Voin vain kuvitella millaisia määriä agikisoissa tulee! Valokuvaajan huono puoli on myös se, että ei ole melkein mitään kunnollisia kuvia itsestä ja koirista. ;)
      Mutta kivaahan se on kuvata muille niin kauan kun kuvien määrä pysyy järkevänä. Voin uskoa että buffa ja webmasteri on sinänsä helpompaa. :)

      Poista

Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)