Perjantai-iltana meidän 2,9 kiloinen ja 50 senttinen pieni neitimme tuli maailmaan. Suurin huoleni synnytyksen kannalta oli pitkään ollut koirat, ja mistä löydämme heille hoitopaikan. Muutama tarjoitui lenkittämään niitä mutta totesin, etteivät he pärjää yksin montaa päivää pelkillä lenkeillä. Suurin osa flatti-ihmisistä oli vuosittaisella flattileirillä, joten sekin hankaloitti asiaa. Loppujen lopuksi vanhempani ottivat koirat mökille, vaikka äitini onkin koirille allerginen. Koirat tietysti nauttivat täysin siemauksin mökillä olosta, ja itse sain mielenrauhan tietäen, että koirat olivat hyvässä hoidossa. Tiistaina kävimme hakemassa heidät mökiltä jolloin vastassa oli kaksi riemusta sekoavaa koiraa (ja ehkä yksi emäntä...). ;)
Koirat ovat vastaanottaneet pikku-neidin todella rauhallisesti, melkein välinpitämättömästi. Mitä nyt välillä käyvät nuuskimassa neitiä kun hän on sylissä tai lattialla leikkimatolla. Ainoa asia missä olen huomannut eron koirien käyttäytymisessä on imetyksen tai vaipanvaihdon aikana. Meillä on eri lastenhuone missä vauvan hoito ja ruokkiminen tapahtuu. Varsinkin imetyksen aikana Simo tulee huoneeseen ja menee makuulle jalkojeni päälle. Saga makaa usein matolla samassa huoneessa, mutta hieman erillään, tai käytävällä huoneen edustalla. Tässä asennossa he vartioivat kunnes vauvan askareet on hoidettu valmiiksi.
*Simo harjoittelee lapsenvahtina olemista*
Nyt vain odotan kehon palautumista synnytyksestä niin, että pääsee tekemään pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa. Niitä on ikävä! Tällä hetkellä N hoitaa pitkät lenkitykset, mutta vähitellen on oma jaksaminen on kohentunut ja pystyn tekemään pidempiä ja pidempiä lenkkejä. Tämä tosin tapahtuu aina vauvan nukkuessa, joten omaa aikaa, esimerkiksi blogin kirjoittamiseen, ei jää tällä hetkellä paljon yli. Mutta eiköhän se siitä kun pikkuhiljaa saa jotain rutiinia tähän uuteen arkeen!
Miten treenit ja blogin jatko?
Kuusi päivää synnytyksen jälkeen kävimme ensimmäisissä tokotreeneissä. Täytyyhän uusi minihandleri totutella tokoon ajoissa! ;) Lähdimme ilman mitään sen kummempaa treenisuunnitelmia, ajatuksena antaa koirille vähän aivojumppaa ja tehdä jotain pientä oman kehon jaksamisen mukaan. Minihandlerimme käyttäytyi erinomaisesti, nukkuen läpi koko treenin. Onhan hän tottunut treeniääniin vatsan kautta. Saimme vielä lisäksi ihanan yllätyslahjan maailman parhailta treenikavereiltamme uuden perheenjäsenen tulon myötä.
*Koiranameja uudelle minihandlerille, jonka eräpäiväksi oltiin yritetty löytää niin myöhäistä päivää kun mahdollista, jotta ne ehtisivät tulla neidin käyttön*
Sagalla oli erinomainen vire ja saimme metallinoudon, luoksetulon ja tunnarin tehtyä. Tunnari meni täysin päin seiniä, mutta luoksetulon stoppi oli erittäin hyvä. Metallinouto sujui muuten hyvin kunhan muistutettiin neitiä mille puolelle tullaan perusasentoon... Simo oli vuorostaan taas hieman väsynyt. Teki ihan asiat ihan hyvin, mutta ei tavallisella intensiteetillä. Teimme siirtymisiä, ruutua ja luoksetuloa. Kaikki tehtiin hyvin, mutta ilman sitä korkeinta vaihdetta. Oli varmaan hoidon jälkeen kerta kaikkiaan niin väsynyt. Treenien jälkeen oli emäntä sekä koirat erittäin tyytyväisiä ja iloisia, vaikka kaikki ei mennytkään putkeen. Oli kyllä niin ihanaa päästä treenaamaan pitkästä aikaan!
*Kai näinkin voi tulla perusasentoon?!?*
*Huomaa asianmukainen vaatetus. Täytyyhän minihandlerilla olla tarvittavat vermeet päällä treeneissä!*
Blogin postaustahti tulee varmaan hieman hidastumaan, tätä postausta olen kirjoitellut jo jonkin aikaa, mutta kun saa muutaman lauseen per päivä kirjoitettua tämä hieman kestää... Mutta missään nimessä blogi ei lopeta. Instagramin ja facebookin puolella tulee olemaan hieman tiheämpi tahti, mutta tänne pyrin näpyttelemään aina kun ehdin. Pistäkää siis Laughing Wind fb sivu ja laughing_wind instatili seurantaan ellei ole jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)