Monet ovat kysyneet mitä meille tällä hetkellä kuuluu ja miten lapsiarki koirien kanssa sujuu, joten päätin tehdä siitä ihan oman postauksen. Sekä minä, että Simo olemme toipuneet hyvin omista leikkauksistamme ja arki alkaa pikkuhiljaa palata raiteilleen. Simolla epäiltiin taas hiivaa korvissa, koska rapsutti niitä niin paljon, joten hänelle tuli vielä yksi eläinlääkärireissu. Tällä hetkellä hiiva on onneksi hallinnassa ja korvat puhtaat kotikonstein.
Mitkä olivat sitten
odotukseni tähän vauva ja koira arkeen?
Ollessani raskaana
minulla oli kovat suunnitelmat koirien treenien ja kilpailujen suhteen
äitiysloman aikana. Ajattelin, että sen kun laitan lapsen vaunuihin ja
kävellään kentälle, hän nukkuu kentän laidalla ja minä treenaan koiria hyvän
nukutun yön jälkeen. Tämän ansiosta saamme paljon treenattua ja voisimme
vihdoinkin osallistua kokeisiin. Ja linnut laulavat ja aurinko paistaa ja kukat
kukkivat.... Miten sitten se todellisuus?
Todellisuus:
Aluksi voin
sanoa, että hyvin nukutut yöt voidaan heti unohtaa. Tällä hetkellä M herää
melkein kellontarkasti, joka toinen tunti. Ennen tätä pikkuneidillä oli
koliikkia. Joten nukkuminen on ollut aika kortilla. Päivisin nukutaan
koiralenkin ajan niin kauan, kun vaunut tai kantoreppu ovat liikkeellä, mutta
ei sen enempää.
Aamupäivisin olen
usein yrittänyt suunnata lenkkimme jonkun kentän ohi, mukana koirien namit ja
jokunen lelu. Olemme sitten tehneet pikkutreenit tietäen, että neiti voi nukkua
kentän laidalla joko muutaman minuutin tai sitten ei ollenkaan. Koirille
on tullut tutuksi erilainen paikallaolo. Esimerkkinä jos olemme aikeissa tehdä
noutoa ja olen heittänyt kapulan, voi olla, että M pistää konsertin pystyyn. Silloin
ei auta muu, kun käskeä koira odottamaan, juosta hytkyttämään vaunuja, jonka
jälkeen jatketaan liikettä... Toissapäivänä harjoittelimme hakuruutua damien
kanssa niin, että lähetin koirat vuorotellen metsään kävelytieltä, hytkyttäen
vaunuja toisella kädellä ja ottaen dummyt vastaan toisella. ;) Eli kyllä se
hätä keinot keksii!
Tietysti
lisähaasteita toi reilun kuukauden treenitauko oman leikkauksen myötä. Mutta
nyt tuntuu siltä, että alamme kohtapuolin taas löytämään arjen rytmin. Koirat
ja M tulevat kuitenkin erittäin hyvin toimeen. Simo on hieman mustasukkainen ja
tulee usein rapsuteltavaksi, jos M on leikkimatolla mutta Sagaa ei voisi neiti
oikeastaan vähemmän kiinnostaa.
Itse pidän myös jokaisen
torstai-illan pyhänä, jolloin lähdemme koirien kanssa hallille treenaamaan.
Silloin pääsemme treenaamaan oikein kunnolla, kun isä hoitaa pikkuneitiä.
Vaikka nautinkin koirien treenaamisesta, on pakko myöntää, että välillä olisi
ihanaa olla vain itsekseen, ilma että joko lapsi tai koirat tarvitsevat huomiota
tai huolenpitoa. Mutta samalla koirien treenaaminen ja pitkät metsälenkit ovat arjen
henkireikäni ja se mikä auttaa jaksamaan!
Hieman takkuinen on siis alku
ollut, mutta nyt alamme pikkuhiljaa löytämään keinoja, miten saada kaikki
osapuolet tyytyväisiksi arjessa, kunhan se perheen pienin vielä nukkuisi vähän
paremmin saisi tämä äitikin vähän ladata akkuja.
Onko teillä lapsia ja koiria?
Miten teillä sujuu arki? Vinkkejä miten saada 4kk vanha vauva
nukkumaan saa myös antaa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)