Kuplasta ulos ja taas mennään!

Tammikuu tietää uutta vuotta ja uuden treeni- ja kilpailukauden aloitusta. Kilpailukaudella tarkoitan tässä sekä näyttelyitä, että toko kokeita. Viikon päästä on vuorossa tämän vuoden ensimmäinen näyttely Sagan osalta. Näyttelykausi korkataan kevyesti Turku KV näyttelyllä, jonne on ilmoitettu 44 flattia.... Kävimme muutama päivä sitten moikkaamassa Mariannea, joka trimmasi sekä Sagan, että Simon flatin näköisiksi. Simolle halusin myös kunnon trimmin, jotta saisin otettua uudet rakennekuvat. Viime kuvat taitavat olla pentuaikana otettuja.

Oli muuten hurjan hauskaa päästä vähän vauvakuplasta ulos juttelemaan koiraa pitkästä aikaa! Pikku M oli kyllä mukana, mutta tulevana mini-handlerina hän oli oikein tyytyväinen katsellessa Mariannen trimmaustuokiota. ;) Flattien tokokoe huhtikuussa tuli tietysti puheeksi, ja mainitsi varovaisen haaveeni osallistua molempien koirien kanssa (kunhan Saga ei taas aloita juoksuja silloin). Tiedän, että en ehdi treenata tarpeeksi tavoitteellisesti luokkavoittoa tai virheetöntä suoritusta varten, mutta toisaalta ehkä ehtisin treenata saadakseni hyvän kokonaisuuden.

*Saga, kieli keskellä suuta keskitytään*

Liikkeet Saga periaatteessa osaa, mutta onhan meillä paljon treenattavaa, kokonaisuuden puutteesta puhumattakaan. Simosta en niinkään uskalla sanoa mitään, kun hän ei ole ennen kokeessa käynyt. Flattien tokokoe tuntuu kuitenkin jotenkin sopivan matalan kynnyksen kokeelta, jotta uskaltaisin mennä kentälle nolaamaan itseni ja koirat... Toisaalta tuntuu siltä, että vien jonkun toisen, osaavamman, paikan kokeesta, mutta toisaalta tällainen "matalan kynnyksen" koe voisi olla hyvä kokemus meille reilun vuoden kisatauon jälkeen. Vaikka se sitten olisi maksettu kokeenomainen treeni. Mene ja tiedä, mutta ainakin koitamme treenata enemmän ajatuksella ja tavoitteellisemmin ja katsotaan mihin se kantaa.

                                                           *Harvahampaan On the Road Again, Simo, 2v*

*Harvahampaan Laughing Wind, Saga, 6 v.*

Trimmauksen jälkeen otimme kuvat molemmista koirista (Sagastakin edelliset rakennekuvat ovat otettu vuonna miekka ja kirves, jos ei näyttelykuvia lasketa mukaan). Seisotin Simoa, joka aluksi oli hieman ihmeissään mitä tässä pitää tehdä. En ole välittänyt pitää mitään näyttelytreenejä hänelle, kun kerran ei saa näyttelyihin osallistua. Pienen harjoittelun ja muutaman pompun jälkeen sain kuitenkin tassut paikalleen ja Simokin taisi ymmärtää, että nyt oli poseeraus kyseessä, eikä tokoilu.

*2v, 6v & 6kk*

Marianne seisotti Sagan, ja juuri kun olimme saaneet viimeiset kuvat otettua loppui pikku-M:ltä kärsivällisyys istua turvakaukalossa. Tässä tulikin vastaan pikkulapsiarjen todellisuus, versus jos olisin vain tullut koirien kanssa. Välttääkseni huutokonsertin matkalla kotiin, annoin M:n leikkiä hetken auton takakontissa. Tässä vaiheessa ei voi kun ihastella flattien toimintaa lasten kanssa. Sekä Saga, että Simo makasivat tyyneesti vieressä ja katselivat rauhassa, kun M peuhasi vieressä ja mietti heidän tassuja ja häntiä. Lopulta pääsimme kotiin asti uusien kuvien, trimmattujen koirien ja tyytyväisen äidin ja lapsen kanssa. Näin voi pienestä trimmaus- ja valokuvaustreffistä tulla perheen kokopäivän retki.