Flatti- katoava metsästyskoekoira?

Viimeisessä Flattiviestissä (Flattien oma rotulehti) luin artikkelin siitä, miksi flatti joka ennen oli niin tuttu näky metsästyskokeissa, ei enää ole yhtä tavallinen siellä. Asiaa on pohdittu jo jonkin aikaa monelta eri kantilta ja syitä on monia. Mutta treenatessani riistojen kanssa varsinkin yksi syy tuli mieleeni. "Eihän se välttämättä ole kaikille niin kivaa kantaa kuolleita lintuja mukanaan ja heittää metsään". Seisoessani peltojen laidalla, muutama kuollut varis kädessäni, katsellessani ihmisiä, jotka kävelivät koirineen tai yksin valkoisissa lenkkareissaan pelloilla tuli väistämättä tunne, että täytyyhän sitä olla hiukan hullu tehdessään tätä. Samalla mietin muita syitä flattien metsästyskoekatoon, sekä muutenkin harrastuskoirana.

 

Ihmiset muuttavat yhä enemmän kaupunkeihin, taloja on paljon ja tiiviisti. Moni sanoisi jo tässä vaiheessa, että ihminen on vieraantunut luonnosta. Lähimmässä metsässä on kymmenen puuta, muuten se hakattiin alas ja rakennettiin leveä kuntobaana hiihtolatuineen. Koirat tulee olla kytkettynä tai muuten saat kuvasi facebookiin asuinpaikkakuntasi ryhmään ja syyttelyt, että kiinnipitolaki on olemassa, jonka jälkeen kaikki kukkahattutädit miettivät miten ihmeessä porukka voi olla niin tyhmiä, että päästävät koiransa vapaaksi koska löytyyhän koirapuistot. Jos vielä alkaisi heittämään kuolleita lintuja ympärilleen saisi varmaan ilmoituksen eläinrääkkäyksestä. Näin hieman kärjistettynä. Toki, moni flatti-ihminen asuu maalla, juuri tästä syystä. Flatti tarvitsee tilaa ja vapautta juosta ja varsinkin jos haluaa treenata kunnolla, täytyy treenimaastoa löytyä. Mutta myös moni, itse mukaan lukien (vaikka se maalle muutto olisi harras toive) asuu niin ikään kaupungissa. Tilaa treenaamiseen kunnon maastossa on vähän ja varsinkin näin korona-aikaan ovat metsät täyttyneet ihmisistä. Myös ne reitit, jotka luulit, ettei moni muu löydä. Usein täytyy olla valmis ajamaan pitkiäkin matkoja (noh, tähän kyllä moni koiraharrastaja on tosin jo tottunut) löytääkseen hyviä maastoja. Henkilökohtaisesti nome treenimme on ollut hiukan haasteellista tehdä, varsinkin näin korona-aikaan, koska erittäin usein tehdessäsi pitkää linjaa tai hiukan isompaa hakuruutua, tulee joko vastatehty, uusi tie vastaan kesken reitin, tai sitten tulee ihmisiä ja koirakkoja vastaan nurkan takaa juuri kun olet lähettämässä koiran. 

Ajanpuute voi myös olla iso syy. Flatti on ihana ja monipuolinen koira, mutta kaipaa treeniä ja kehittyy jokseenkin hitaasti. Pitkän työpäivän jälkeen, kun lapset on haettu ja ruokittu, sekä omat rästityöt tehty, pitäisi vielä ajaa monta kymmentä kilometriä keskelle metsää heittämään kuolleita lintuja. Onhan siinäkin oma urakkansa. Tätä pitäisi sitten jaksaa tehdä monta vuotta, vaikka ehkä toisella rodulla pääsisi helpommalla ja nopeammin kokeeseen. Helpommalla pääsee esimerkiksi pystyttämällä rally-toko kylttejä takapihalle tai tehdä nose-work etsintöjä. 

Flatti- kaunis metsästyskoira vai kuolleita eläimiä rääkkävä kapistus?

 

Nämä ovat omia pohdintojani (hiukan kärjistettynä) siitä, miksi flattia ei enää samalla tavalla näy metsästyskokeissa. Tosin tämä on omasta mielestänikin harmi. Flatin kiehtovuus on omasta mielestäni nimenomaan sen dual-purpose käytössä. Miten se aamupäivällä voi olla kauniina näyttelykehissä vain ollakseen mitä mainioin metsästyskoira illalla. Olisi todella harmi, jos flattikin jakaantuisi näyttö- ja käyttölinjaisiin niin kuin moni muu rotu (ja kyllä, tätä on nyt jo valitettavasti havaittavissa). Vaikka en itse aktiivisesti osallistu metsästyskokeisiin (koska osaamaton ohjaaja, mutta ehkä vielä joskus tulevaisuudessa osallistun) minusta on ihanaa treenata koiria niille rodunomaisilla asioilla, johon ne ovat jalostettu. Flatti on metsässä kuin kotonaan ja tekee mielellään työtä käskettyä. Onhan sitä vaan niin kaunista katsella.

Onko sinun koirarotusi jakautunut käyttö- ja näyttölinjaisiin? Minkä valitsit ja miksi? 

PS: Karsea tämä bloggerin uudistus! Pahoittelut siis, jos kuvat ovat ihan vinksinvonksin.