Sagalla on ny ollut kaksi viikkoa juoksuaika, joten viikko vielä jäljellä. Onneksi sanon vaan! Aluksi neiti putsasi itsensä todella hyvin eikä käyttäytymisessä huomattu mitään muutosta, tuskin edes huomattiin että hänellä oli juoksuaika. Kun ensimmäinen viikko oli vierähtänyt alkoi juoksun “todellinen” arkipäivä.
Juoksu tuli runsaammaksi eikä neitimme siitä juuri piitannut joten lattiat pestiin noin neljä kertaa päivässä ja sängyn valkoinen päiväpeitto muuttui pikkuhiljaa puna-valko pilkulliseksi. No eihän hermot tätä joka päivä kestäneet joten lopuksi ostin neidille juoksusuojat jotka pelastivat arkipäivämme. Hän kyllä vihasi niitä aluksi, juoksi taloa ympäriämpäri, kiemurteli ja riehui ja yritti kaikin tavoin saada ne pois. Lopuksi ne sitten kelpasivat vaikka hän aina näyttää hapanta naamaa kun ne laitetaan päälle, eikä liiku muutamaan minuuttiin, toivoen että ne jotenkin maagisesti häviäisivät jos on liikkumatta.
Sagasta tuli myös pikkuhiljaa todella väsynyt. Ei siis hieman väsynyt että oltaisiin liikuttu liikaa, vaan ERITTÄIN väsynyt. Ulkona kyllä jaksoi suhteellisen hyvin riehua, mutta sisällä makasi kuin kuollut kala, ja tuskin reagoi esim. kun ihmisiä tuli kotiin, lintuja tepasteli pihalla, yms. Asioita johon hän muuten on reagoinut vahvasti. Yhdessä vaiheessa tämä kyllä oli pikkuinen huolenaihe, kun vähennettiin liikkumista ja neiti kuitenkin oli niin väsynyt, eikä siis jaksanut mitään. Kun tuttavilta kysyin niin juoksut kuitenkin voivat vaikuttaa näin paljon koiran jaksamiseen. Karvaa alkoi myös lähteä valtavia määriä. MAkuuhuoneen lattia muttui päivässä vaaleasta mustaksi. Onneksi neiti on sellainen leijonankarva ettei sitä heti näe!
Onkos teillä lukijoilla mitään kokemuksia juoksusta ja koiran reagoinnista siihen? Väsymystä, ärtymystä yms? Otan mielellään vastaan eri kokemuksia ja tietoa tästä!
No nyt juoksut ovat kohtapuolin loppumaisillaan ja neiti on saanut vähän enemmän energiaa. Mutta nyt taas uroskoirat ja kaikki tuoksut ovat niin kiinnostavia että korvat puuttuu! Eräänä päivänä naapuriston uros tulikin meidän pihalle visiitille, jossa pidin Sagaa vapaana. Saga on päivittäin vapaana pihalla eikä ole koskaan karannut. Noh, kyseinen uros tuli moikkaamaan, ja yhdellä kädellä sitten pidin Sagaa niskasta kiinni kun taas toisella hätistelin urosta pois. Ja siinä oli tekemistä kun hän kaikin tavoin halusi astuttaa Sagaa eikä neiti juuri ollut avuksi…! Kun sitten vihdoin olin saanut uroksen poishätistettyä, päästin Sagan vapaaksi. Mitä neitimme tekee?! Painelee uroksen perään kuuntelematta mitään käskyjä! Minä sitten juoksen naapuripihojen halki ja näen sieluni silmin kaikennäköisiä sekarotuisia pentuja, yrittäen samalla huutaa neitiämme takaisin.
Onneksi uroksen emäntä oli ulkona ja sai koirat erilleen ennen kuin mitään ehti tapahtua. Sagalla ei tietenkään ollut kaulapantaa, joten niskasta sitten vedin vastahakoista neitiämme tietä pitkin kotiin. ONNEKSI ei mitään tapahtunut ja ONNEKSI on juoksut kohta ohi ettei kokoajan tarvitse varoa kaikkia koiria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)