Harri Harakka + Saga = true?

Heips kaikille!

Pakastimessamme on parin viikon ajan lojunut uusi asukas, nimittäin Harri Harakka(Joka siis oikeasti on varis, tämä on vain hänen taiteilijanimensä!)! Harri on vähän erakko tyyppiä, tykkää viileästä ja olla omissa oloissaan. Mutta tänään hän sitten sai tulla ulos auringonpaisteeseen ja tehdä tuttavuutta Saga neitimme kanssa!
En kyllä ikinä olisi uskonut että meillä olisi kuollut varis pakastimessa vain sen vuoksi että koiraa täytyy totutella riistaan.. Mutta siinä se lintu nyt on lojunut pakastimessamme! En kyllä hirveän mielelläni ottanut sitä esille, ja yhdyin ihan Sagan reaktioon kun lintu otettiin esille; kuonon rypistys ja parin metrin peruuttaminen! Mutta mitä sitä ei tekisi koiransa koulutuksen vuoksi? Joten ei kun tiskihanskat päälle (ehkä lintu saa lojua pakastimessamme, mutta paljain käsin en kyllä siihen ikinä tartu!) ja pyykkinaru niskan ympäri niin että sitä pystyisi vetää maata pitkin.

Harrin ja Sagan ystävyys ei ollut alusta ihan itsestään selvyys, neiti pomppi peloissaan taakse heti kuin tuo hiilenharmaa monsterimainen murhaajalintu liikkui eikä ollut ihan varma mitä sille pitäisi tehdä. Uusi tulokas makasi sitten kiltisti kyljellään ruohikollamme jotta neiti saisi rauhassa haistella ja tutustua siihen.

                                


Pienen miettimisen jälkeen Harrin Harakan luonnollinen viehätysvoima vetosi neitiin,joka varovasti uskalsi lähestyä tätä ja hieman nuuskia siiven alta. Mutta heti kuin lintunen hieman hievahti otettiin turvaväli käyttöön.
Pitkän miettimisen, nuuskimisen ja arvioinnin jälkeen, neiti totesi herra Harakan olevan tarpeeksi mukava tehdäkseen lähempää tuttavuutta. Hieman napattiin siivestä kiinni ja jalkoja nuuskittiin, eikä lintu pistänyt pahakseen. Kun Harri Harakka ja neitimme olivat vaihtaneet ensimmäisen ystävyyden merkit, koitettiin vetää lintua maata pitkin, jospa neiti innostuisi leikkimään sillä. Vähän kyllä neiti mietti ensiksi miksi hänen lintukaverinsa ei siipiään käyttänyt ja lentänyt, niin kuin muut linnut, vaan raahautui ruohikkoa pitkin pitkässä liinassa.

Pienen pohdiskelun jälkeen tuli ensimmäinen kokeileva tassu Harria päin, jospa sitten hieman koskettaisiin lintua j katsotaan jos saadaan siihen eloa?! Harri ei tästä reagoinut joten neiti päätti pistää heidän tuoreen ystävyytensä peliin ja napata pari sulkaa Harrilta.



 

Harri Harakka on hieman viileähkö tyyppi joka ei pienestä pistä pahakseen joten neiti sitten, raahautuvasta narusta innostuneena, päätti osoittaa ystävyyden merkkejä hieman kovimmilla otteilla…

                              

Naru kyllä kiinnosti melkein yhtä paljon kun itse Harri, mutta linnun viehätysvoima voitti kohta narun ja neiti uskalsi jopa antaa halin uudelle ystävälleen, tämän kuitenkin hampailla Harrin kaulan ympäri (kauankohan tämä kovakourainen ystävyys kestää?). Onneksi lintu oli viileänmielinen kaveri eikä reagoinut pikkuneidin riehumiseen.



Tämän jälkeen kuitenkin Harri Harakka sai viilentää tunteitaan omassa pakastinlaatikossa, ja voin vihdoinkin sanoa hyvällä omatunnolla että olemme harjoitelleet riistan kanssa, ettei se lintu turhaan loju pakastimessa… ei tämä kyllä joka päivä toistu, tämä alkaa jo olla meikäläisenkin rajoilla koulutuksen suhteen… Mutta kuten sanottu: mitä sitä ei tekisi koiran koulutuksen vuoksi jos vaikkapa ensi kesällä osallistuttaisiin taippareihin?!